maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesällä 2015

Riikolassa heinäkuun kahdentenakymmenentenä armon vuonna 2015.



Kalenterin mukaan kesä juoksee jo loppusuoraa, mutta miten miusta tuntuu, et juhannukseenkin olis aikaa vielä viikkoja. Aika on menny, kun iltamissa. Tapahtumia, kiirettä ja sen semmosta on piisannut.

Vanhat akileijat jaksavat kukkia joka kesä.


Toukokuun viimeisenä lauantaina meillä oli ilo ja kunnia juhlia nuoremman tyttäremme valkolakkia. Vieraat tekivät juhlan jälleen kerran. Sää suosi ja juhlahumua kesti iltapäivästä liki aamuyölle asti. Siinä samalla juhlittiin myös miun syntymäpäivääni.

Ylioppilas, vanhemmat ja Opri, jota kiinnosti naapurin koirat enemmän kun kuvaus.


Ylioppilas ja ylpeä äiti


Elämäni kolme suurinta saavutusta <3

Ylioppilaan kakuissa kukki omenapuu, oikeat omenapuut olivat vasta nupullaan.


Kun on riittävän vanha, saa tehdä itselleen just sellasen synttärikakun kun haluaa! Miun vadelma-salmiakkikakussa kerman keskellä oli vaaleanpunainen pionin kukka sekä kolme hevosta. Jokaisella esikuva vuosien varrella. Etualalla oleva vaaleaharja kuvasi nykyistä rakkauttani Ripaa. Taka-alalla punaruunikko pitkäaikaista hoitohevostani Carilaa ja tumma upeaa opetusmestaria Kustia.



Pihasauna ulkoa vielä vähän vaiheessa. Ikkunoista puuttuu ristikot, kuistilta kaiteet ja pihakin laittamatta.

En muista olenko maininnut viime syksynä aloittamastamme pihasaunan kasvojen kohotuksesta?

Niin kasvot piti vaan kohottaa, mutta ulkoverhousta purettaessa paljastui, että runko oli paikoin niin huonossa kunnossa, että sauna piti käytännössä rakentaa kokonaan uudelleen.
Joulunahan siellä yritettiin löylyt jo saada, mutta pikkusen huonostihan se lämpisi. Toivoin kovasti pääseväni pihasaunaan viimeistään juhannuksena ja Tadaa rakentaja rakas ahkeroi siihen malliin, että juhannusaattona lauteetkin olivat valmiit ja pihasaunavanhus hellii jälleen täydellisillä löylyillään.

Saunatupa, Lienee ollut pesutupana, kun nurkassa seisoo edelleen Huvi. Vesikin lämpiää saunantuvan puolella Maku-padassa


Pukuhuone

Saunan puolelle uusittiin panelit, lauteet sekä lattiaritilät

Sormipanelit käsiteltiin Supi Arctic-saunasuojalla. Lauteet ja lattiarallit Supi saunavahalla. Ovet maalasin samalla sävyllä, millä ne oli sudittu saunan valmistuessa 342x ja maalina Unica Akva.


Juhla (- ja juhannushumusta) selvittyämme alkoi keskittyminen kesäteatteriin. Harjoituksia harjoitusten perään puskettiin koleassa säässä ja vesisateenkin säestämänä. Onneksi kesäteatterilla on katettu näyttämö sekä katsomo, niin ei oltu ihan säiden armolla.

Voi sitä iloa ja riemua, minkä ensi-ilta kesäkuun lopulla aikaan sai. Jännitys sai vatsan täyttymään perhosista ja veren kohisemaan korvissa. Kolme roolia Viimeisissä Mohikaaneissa, se oli miun tulikasteeni kesäteatterissa. Tohmajärven Kesäteatterin nettisivuilta voi lukea ajatuksiani ensi-illasta ja kesäteatterista yleensäkin, jos se kiinnostaa.

Se joka ei ole itse kokenut lavalle astumisen riemua ja sitä valtavaa adrenaliini määrää, mikä kehon valtaa näytöksen jälkeen, ei tiedä mitä tarkoitan toteamalla, kesäteatteri menee luihin ja ytimiin ja sitten siihen näyttelemiseen vaan rakastuu!

Sauvamäkeläiset, mie ja huippukolleegani Jasu.

Meillä on kesäteatterissa aivan huippujengi. On ollut mitä suurin ilo ja kunnia esiintyä tuo ammattitaitoisen porukan kanssa. Parasta aikaa meillä on menossa kahdeksan näytönksen jälkeen puolentoista viikon näytöskatko, mutta jo ensi torstaina Viimeiset mohikaanit ratsastaa jälleen ja luvassa on kahdeksan näytöstä. Olen jo ennakkoon vähän surrut, ettei näytöksiä ole sen enempää, sillä tuo teatteri on todellakin sitä mitä haluaisin tehdä jatkossakin.


Amanuessi Murikalle esitellään aito tasankointiaani Chevrolet -47.

Helka ja Pertteri eivät ole samaa meiltä.

Pämppähovilaiset ei innostu kansanedustaja Kaarnan saarnoista.


Tervetuloa kesäteatteriin! Tämä hauska tarina herättää varmasti ajatuksia, eikä todellakaan ole mikään valmiiksi pureksittu "purkka".


Tiedättehän kirjailija Laila Hirvisaaren? Olettehan lukeneet hänen kirjojaan? Jos ette, niin suosittelen lämpimästi. Laila on ehdottomasti lempikirjailijani ja olen lukenut hänen teoksensa useaan kertaan. Lähimpänä sydäntäni on Lappeenranta, Imatra ja Laatokka-sarjat. Jos olet lukenut Lappeenranta ja Imatra-sarjaa, ymmärrät täysin miksi halusin viettää kesälomastä päivän tutustuen Ritikanrannan teollisuustyöväen asuntomuseoon, Kruununpuistoon, Valtionhotelliin ja Lappeenrannan linnoituksen alueeseen.

Mikä helmi, Vuoksen rannalla. Ritikanrannan teollisuustyöväen asuntomuseo. 



Kylläpä olin myyty! Miksi ihmeessä, en jo aijemmin ole poikennut noihin maisemiin. En pystynyt kun huokailemaan liikutuksesta. Nuo paikat ovat juuri sellaisia, miksi Laila Hirvisaari ne kirjoissaan kuvailee. En olisi edes hämmästynyt, jos talon portaikossa olisi vastaan pelmahtanut Haikalan Vilma tai hieman vakava mielinen äitinsä menettänyt Kuzminan Anna Kristiina.

1900-luvun alun tyyliin sisustettu kammari.

Pikkuruinen keittiö sisustettuna 1900-luvun alun tyyliin, 
                                               


1920-30-luvun kammarissa oli jo hieno senkki.

1920-30-luvun kyökkiä. 



1920-30-luvun ruokakomero.

40-50-luvulla ei koreiltu tapeteilla.


50-60-luvulla työläisen kammarista saattoi löytyä televisio.




Ritikanrannan "huoltorakennus". jossa sauna, pakaritupa sekä huoneen kokoinen mankeli. Pyykki on kuivattu tuolla avovintillä.


Sauna. Naiset ja lapset saunoivat perjantaisin. Miehet lauantaisin. Muuna aikana saunaa käytettiin pesutupana.



Vesipadat ja takana näkyy kookas kiuas.



Siinä se on Grand Hotel Cascade!



Tästä se on Vuoksi virrannut, nyt on muistona enää kuiva kiviuoma.

Jos rakentaja rakas haluaa minnuu joskus hemmotella, se varaa huoneen tästä hotellista, Jonkun noista kosken puoleisista..

Kruununpuiston polveilevilla poluilla ja salamyhkäisillä penkeillä saattoi helposti kuvitella Julia Sorokinan astelevan ja pitävän seuraa Darja Benoisiin. Valtionhotellin idyllistä puuttui ainoastaan hotellin ohise kuohuva koski ja hevosvaljakot kieseineen.


Nämä on varmasti ne kosken puoleisia parvekkeita, joilla seisoessa Julia Sorokina kuulee vahingossa Darja Benoisin suuren salaisuuden.



Hiidenkirnut Kruununpuistossa.
Imatra kierroksen jälkeen auton nokka kääntyi kohden Lappeenrantaa, lehmusten kaupunkia. Siellä pistäydyimme satamassa syömässä kiipesimme tutustumaan linnoituksen alueeseen ja poikkesimme ratsuväkimuseossa.

Onkohan nämä nyt HRR vai URR;n upseereita? ;)

Nostalgisen kulttuuripäivän päätti Savitaipaleella kesäteatterin Viimeiset mohikaanit. Pitihän se käydä katsomassa, mitenkä ne mohikaanit taipuu heillä. Jännä oli huomata miten erilainen näytelmä oli saatu aikaiseksi samasta tekstistä.

Miljoonakello jaksaa kukkia koleasta kesästä huolimatta.

Huh.. tulipas pitkä sepostus tällä kertaa.. hienoa jos jaksoit lukea tänne asti. Nyt mie vaikenen taas toviks, tai toiseks. Kesä jatkuu ja aurinkoloma häämöttää jo horisontissa. Näiden kuvien myötä toivotan teille jokaiselle oikein aurinkoista ja lämmintä loppu kesää.

Kirjava pelargonia lasiverannalla.

Kerrattu kukkainen pikkupetunia on virunut mahtaviin mittoihin.

Rakas Oprimme on sielultaan kesäkoira <3 harmi ettei aurinko ole sitäkään liikoja hemmotellut.






tiistai 28. huhtikuuta 2015

Oi, ihana kevät.. ja täällä taas.

Huhtikuu vetelee viimeisiään ja toukokuu jo verryttelee tuossa nurkan takana. Ihana kevät, se on taas täällä. Miten sitä ihmislapsi onkaan kaivannut töyhtöhyypän ääntä lumen alta paljastuneen pellon reunalta. Puhumattakaan siitä mustarastaan laulusta, jota voi kuunnella saunan jälkeen terassilla vilvoitellessa hämärtyvässä kevätillassa. 
Minä kevään lapsi, heräsin tähän vuodenaikaan niin pirtsakkana, että päätin jopa päivittää tänne jotain pitkän tauon jälkeen.

Talvi tuntui tänä vuonna lyhyelle, ei sillä että olisin lunta, kylmyyttä tai pakkasta jäänyt kaipaamaan, mutta tuntui kun aika olisi lentänyt. Uusi työ ja pari harrastusta takasivat sen, ettei tekemisen puutetta ehtinyt tulla. Leipominenkin on jämähtänyt pulla-piimäkakku-muffinssit linjalle, joten eipä sillä sarallakaan ole postauksen tarvetta ollut. :D Laiska minä.

Mihinkä olen sitten aikani kuluttanut.. no ettepä arvaakkaan, kenet voitte nähdä ensi kesänä kesäteatterin lavalla? Eikähän tämmöiselle ensikertalaiselle riitä yksi rooli, vaan KOLME. 
Hiukan jo hirvittää millaista palautetta katsomosta sitten tuleekaan.. Unelmat on toteuttamista varten, joten eikun rohkeasti tulta päin.

Oonhan mie vähäsen tuunaillukin, nimittäin olohuone sai "uuden" pöydän. Oon jo pidemmän aikaa miettiny mitä tekisin aitanvinniltä löytyneistä pöydän jaloista, kunnes keksin tämän.


Pöydän jalkojen vihreä maali irtosi vaivatta ja jalkojen sisäpinnasta löytyi teksti A.Holopaisen perill. Ruskeala Pirttipohja 63. Eli tämä pöydän jalka on matkannut evakkokuormassa Pirttipohjasta Riikolaan. Kansi oli hukkunut vuosien saatossa jonnekin, mutta samaisen aitan kätköistä löytyi tuppeen sahattuja koivulankkuja (1960-70 vaihteesta), nehän sopivat kanneksi kuin nenä päähän. Lukuisia tunteja hienontaa ja rapsuttelua, vähän jalkojen madallusta sekä sipaisu vahaa suojaksi ja ta-daa.. olohuoneessa on uusi, täysin uniikki pöytä.


Toinen tänä talvena ainakin osittain toteutetuista unelmista seisoo tässä: 



Maailman paras poni! Ei, en mie tätä ostanut ole, mutta pienen palan unelmastani toteutin ja vuokrasin herrasta puolet <3 Ilon määrä, jota tallilla touhutessani tunnen on sanoin kuvaamaton. Ehkä miuta vielä joskus onnistaa ja pääsen solmimaan kavioliiton ;)


Kevättä ja kesää odotellaan Riikolassa siis innolla.. 


Kevään ekat orvokit kukkii lasiverannalla ja vaaleanpunainen jaloruusu muratteineen aloittelee kasvuaan...




Huomenna esikoisemme, varusmiespalvelusta Kainuun Prikaatissa suorittava tyttäremme täyttää 20-vuotta. 
Löysin muistojen laatikosta piskuiset villatöppöset, jotka neuloin sairaalassa elämästään kamppailevalle keskosvauvallemme, ei ne olleet koolla pilatut ja alkuun vielä liian suuret.



Reilun viikon päästä juhlitaan äitejä ja toukokuun lopussa hyvin todennäköisesti nuoremman tyttäremme valkolakkia ja mahtuupa väliin yhdet syntymäpäivätkin (ou nou, nää on miun pyöreet). Hei hulinaa ja juhlahumua.. siitä mie tykkään, eipähän käy aika pitkäksi, eikä elämä tylsäksi. 

Kuplivaa vappua ja lumetonta (rännätöntä) kevättä teille jokaiselle!






tiistai 13. tammikuuta 2015

..paha Nuutti pois viepi.

Nyt se on virallisesti ohi. Pakattu laatikkoihin odottamaan marraskuuta, ikuistettu valokuviin elääkseen muistoissa vielä kauan. Joulu oli rento, rauhallinen ja leppoisa.
Rakentajarakas yritti lämmittää miule jouluks, vielä vaiheessa olevan pihasaunan. Olipas kuulkaas ikimuistoinen joulusauna! :D Höyryn keskellä hihittelimme kuin pienet lapset, pää lämpes kyllä, mutta muu kroppa paleli ja aina kun heitti löylyä, niin selän takaa kävi oikein viima! Ehkä parempi onni tulevana jouluna, kun pihasaunakin on valmis.
Onneksi sisäsaunassa riitti löylyä ja kuivattu vasta toi tuoksullaan muistot kesästä.



Vuosi vaihtui samoissa rauhallisissa merkeissä kun vietettiin joulukin. Kuoharikin jäi poksauttamatta, kun uni ihan väkisin yllätti ennen puolta yötä. Kuoharin vuoro tuli kyllä sitten seuraavana päivänä sillä,

1.1.1965 Tohmajärven kirkossa Tauno Hopia vihki avioliittoon miun vanhemmat ja hääjuhlaa vietettiin isäni kotipaikalla. 1.1.2015 50-vuotta myöhemmin tarjosin mie vanhemmilleni hääpäiväaterian. 
Äitini morsiuskimpussa oli tuona pakkaspäivänä muutama neilikka vihreiden oksien keskellä. Hääjuhlassa vieraille tarjottiin isoukkini lahjaksi tuomaa Kirsberry-kirsikkaviiniä, perinteistä uunipaistia piirakoineen ja lienee tarjolla ollut kakkuakin. 

Samaista kirsikkaviiniä myydään edelleenkin, joten sitä tarjosin tietenkin jälkiruuaksi vadelma-valkosuklaakakun kyytipoikana. 

Eivätpä osanneet vanhempani arvata naimisiin mennessään, missä olisivat viidenkymmenen vuoden päästä. Mukava oli yllätys järjestää ja näinä päivinä aika ainutlaatuinen tilaisuus. Äiti sai vielä kotiin viemisiksi kukkakimpun.




Tammikuu on pian jo puolessa. Miusta tuntuu, et oon vaipunu talvihorrokseen, kaikki tuntuu niin tahmealle ja jäykälle, kun ajasi huonosti lämpiävää autoa kovalla pakkasella..
Ehkä viikonloppuna on pistäydyttävä Matkamessuilla, haaveilemassa auringosta.

Mukavaa tammikuun jatkoa teille kaikille!







keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaattona 2014

24.12.2014 Riikolassa.

Ei riittänyt unta aattoaamuna puoli kahdeksaa pidemmälle, ei vaikka perinteistä poiketen en herännyt kinkun tuoksuun. Opri koira halusi aamupissille ja voi, voi mikä ihana fazerinsininen aamuhetki! Pakkaslumi narskui jalkojen alla ja puut rapsahtelivat pakkasen kourissa. Upea talviaamu ja virkistävä -17 asteen pakkanen. Ensimmäiset pikkulinnutkin olivat jo aamupalalla, joulukattauksella heille tarjotaan auringonkukansiemeniä, talimakkaraa, pähkinöitä ja kauralyhdettä.








Tuvassa kuusen kynttilöiden hohteessa, pistin perinteisen joulupuuron tulemaan. Talo on vielä täysin hiljainen, joten ehdin vielä hyvin kattamaan pöydän, voitelemaan piirakat ja sytyttämään muutaman kynttilän.,istumaan hetken kiikkustuolissa ja nauttimaan ikkunoiden takaa voimistuvasta valoilmiöstä, aatosta näyttää tulevan aurinkoinen pakkaspäivä...