maanantai 29. joulukuuta 2008

joulukuun kaheskymmenesyheksäs

291208

Minä sinua rakastan, tiedän sen
Se ei ole vain hetken huumaa
Se on nuotion hehku hiljainen
ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat hallayöt
Se ei kuole, kun maassa on routa.
Se kestää arjet ja pehmeät yöt,
Se kestää, on myrsky tai pouta.

Minä rakastan sinua silloinkin,
jos ehdimme korkeaan ikään.
Olet edelleen minulle suloisin,
ei hellyyttä sammuta mikään
- A-M Kaskinen-

Arki alkoi sairaslomalla. Otettiin rintakuvaa ja verta neljä putkea. Ehkä se tästä olo vielä korjaantuu, kunhan diagnoosi saadaan.

Vuoden viimeiset päivät. Toivotetaan uutta, parempaa, tulevaa.. 
Miksi kaiken pitää olla parempaa? Hienompaa, uudenpaa, mukavempaa, kivempaa, hauskempaa, tuntuvampaa? Miksi mikään ei riitä? Palaako/poltetaanko ihmiset loppuun?  

Miulla on outo hetki elämässä just nyt. Outoa tunnustaa kaiken tämän elämän vaiheen keskellä että on onnellinen. On tyytyväinen. Juuri tällä hetkellä en haluaisi mitään hienompaa, uudempaa, kivempaa.. Juuri tällä hetkellä riittää tämä. Juuri tällä hetkellä osaan olla onnellinen ja tyytyväinen kaikesta siitä mitä minulla on.. Tänään on ihana odottaa keskiviikkoa, vaikkei SE keskiviikko ihan kohta olekkaan. Tänään on ihanaa olla minä ja rakastaa ihmistä joka rakastaa!
Huomisesta ja silloin vallitsevasta mielialasta ei voi koskaan tietää.. sillä olehan vain nainen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti