keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Kolmas kerta toden sanoisi?

Toinen talomme, ensimmäinen alusta loppuun itse tehty valmistui 2007 . Ei mitään vikaa, eikä mitään muutettavaa, tästä tuli juuri sellainen koti kun haluttiin, mies jopa totesi että "liian hyvä". Näiden ajatusten takia ensimmäiset ostotarjoukset talosta ammuttiin alas aivan heti. Mie en suostunut edes ajattelemaan uutta kotia, muuten kun ajatuksena "no jos olis ylimääräistä rahaa, löytys unelma tontti järvenrannalta mäen nyppylän päältä, vanhasta pihapiiristä" siinä on niin monimutkainen yhtälö, etten uskonut enää ikinä ryhtyväni rakentamaan, mutta..

Talomme herätti yhdessä ostaja pariskunnassa sen verran paljon kiinnostusta, että aloimme katsella uuden talon paikkaa ikäänkun varalle. Mutkan kautta sitten eksyttiin katsomaan samaa pihapiiriä, jolla kävimme jo 2005 seisomassa kun tonttia silloin haeskelimme. Aivan uskomaton tunne valtasi sisimmän kun vanhoissa rakennuksissa ja kotikuusien läheisyydessä seisoin, vihreä valo oli syttynyt ja totesin suostuvani entisestä kodista luopumaan, jos saataisiin se pihapiiri. Olikohan se sitten rakkautta toisella silmäyksellä :D

Tuulet olivat suotuisat ja kaupat tehtiin tammikuussa niin uudesta kun vanhasta ja näin ollen tämä pihapiiri siirtyi meidän omistukseen


navetta ja pihasauna pilkistelevät aitan ja talon takaa, ihan järven rannallahan tuo ei ole, mutta pihasta näkyy lammelle joka on peltojen jälkeen tuossa alapuolen poukamassa, eli mäen nyppylä sentään toteutui.
Valitettavasti vanha talo on sen verran huonokuntoinen että mee purkuun ja uusi talo noudee tuohon vaahteran tälle puolen harja vasten tietä.  Millainen uudesta sitten tuleekaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti