maanantai 7. helmikuuta 2011

Helmikuisia hajatelmia..

Tammikuu takana ja muuttopäivä senkun lähenee.. Lunta Karjalan kunnailla aivan riittämiin ja nyt vois se kevät jo tulla, kiitos! 10h rakentamista pakkasessa ei sovi miun varpaille ja sormille. Sen sijaan tänään jo hetken säteillään hellinyt aurinko voisi vierailla useammin ja lämmittää meitä "elämäntapaintiaaneja" harrastuspuuhissamme.

Pakko todeta että kevättä on ilmassa edes hitusen, lumi suli panelin pinnalle auringon säteiden voimasta ja linnutkin innostuivat laulamaan eri tavalla. Mutta mitä sitä ollaan saatu aikaan..

Tien varressa surullisen rapistuneena seisoneelle aitalle alettiin pukea uutta takkia, taitaa olla vallan armeijan sarkaa kun väri on kovin samantapainen. Vanhat repsottavat ovet poistettiin, seinä koolattiin ja rungon lievää notkahdusta korjattiin. En tiedä onko ennen ollut rakentaminen miten tarkkaa vai onko rakennus vuosien saatossa elänyt sen verran, että sen seinän pullistuman korjauksessa meinasi Heikiltä jo palaa välillä päre. (vanhan ja kuivan rakennuksen lähettyvillä se on vaarallista ;) )  Eihän siitä vanhasta saa millään täysin uuden veroista, mutta tokkopa tuo liene tarvekkaan. On siihen tuohon aittaan pistetty katto korkealle ja seinät levälleen, sillä pituutta löytyy 16m, leveyttä 7m, räystäät kipuavat 4,5m korkeuteen ja harjalle on 6,5m.. siinä alkaa jo korkeanpaikan kammolla varustettua hanslankaria pelottamaan. Hyvää treeniä tuo kuulemma on talon rakentamisesta varten.

Positiivisin huomio kuluneelta viikolta on kuitenkin Riikolan kyläläiset! Kolmen vuorokauden aikana meidän, uusien tulokkaiden kanssa pysähtyi juttelemaan enemmän "naapureita" kun edellisessä paikassa kolmen vuoden aikana.. saas nähdä koska ne kyllästyy vasaran naputukseen ( tällä rakennuksella ei vaimo naputa, muutenkun vasaralla) ja sahan soimiseen ja alkavat toivoa ettei oltas koskaan sille kylälle tultukaan ;)  mutta ennenkun se tapahtuu, niin tervetuloa  juttusille ja kurkkaamaan mitä "holopaisen tilalla" tapahtuu sen muuttuessa meidän kodiksi.

Väliaikaisen kodin löytyminen aiheutti jo välillä pirkkoliinamaa-tyylistä tukkaa.. siis harmaita hiuksia. Sopivan matkan päässä olevaa, sopivan kokoista, sopivan hintaista vuokrakotia ei oltu vissiin rakennettukaan, joten teimme päätöksen;  kunnostamme vanhaa taloa sen verran että siinä pystyy rakennusajan asumaan. Mitä kaikkea hirsitorppaan tehdään selviää sitten seuraavassa päivityksessä :) ja eihän tässä tokikaan kiire tule.. kun vasta 1.4 pitää talon olla tyhjä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti