keskiviikko 23. toukokuuta 2012

kevätaamussa kerran..

Kevät, tuo maaginen vuodenaika on vihdoin kotiutunut Karjalan kunnaille.

Käet laulaa helskyttelevät, niityt ja puut viheriöivät.
Kullankeltainen aurinko ja sen lämpö herättää luonnon ja ihmiset talviuniltaan. Ihana kevät!



Mikä taivaallinen, tunne onkaan herätä aamuauringon säteisiin lintukuoron säestämänä,
sujahtaa vaatteisiin ja pinkasta koiran kanssa kyläntietä mittaamaan.

Mekastava metsä, lentoon pyrähtävät linnut, kaikenmaailman öttömönkiäiset sekä soliseva puro, hämmästyttävät pikkukoiraa ainakin vielä toistaiseksi.






En malta olla ihastelematta kotipitäjän maisemia, kuulostelematta naapurin navetan ääniä, joiden perusteella lypsy oli juuri lopetettu, kevään tuoksuihin ne pellotkin tähän aikaan vuodesta lasketaan..






Hiljainen on kylätie aamulla varhain, hiljainen mutta kaunis.






Koti on siellä missä sydän
ja miun sydän on täällä pienessä Riikolan pitäjässä, nyt ja aina.


Tähän loppuun olisin hallunnut linkitää youtubesta vanhan Valion mainoksen jossa laulettiin " mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seuras torvenin soitantaa.." mutta en sitä yrityksestä huolimatta löytänyt sitä. Harvoin voi sanoa tykkäävänsä mainoksesta :D mutta siitä tykkäsin ja paljon!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti