perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulurauhaa


Taas kosketti ruutua ikkunan, tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan, läpi sienän sisälle hiipi.
Se on vanha ihme ja kuitenkin, se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin, taas tallin ja seimenvuoteen.
Ja ne köyhät lammaspaimenet, ne joille taivahasta,
soi ilmosen täydeltä sävelet kiittäen seimenlasta.


Torpan väki toivottaa Ihanaa ja Rauhallista Joulua!


Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.



Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.



Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,



katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.



Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-



heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.




Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;




suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.



Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,



kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu.




Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;




varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.




Isän ja pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna; mut mistähän
tie oli avutonten?





Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!





Vaiti metsä on, alla jään
kaikki elämä makaa,
koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa.


Tonttu puoleksi unissaan
ajan virtaa on kulkevinaan,
tuumii, minne se vienee,
missä sen lähde lienee.



Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
aamuhun unta kiskoo.


Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.







2 kommenttia:

  1. Wautsi onpa kaunista katseltavaa, löysin kaikkea vanhaa, tuo pyykki korvo, heinäseipäät joissa on lyhdyt, jouluista tunnelmaa siroteltuna siellä täällä, ei liikaa, eikä liian vähän,kauniisti runoiltu joulun tunnelma, todella kaunista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoista. Tykkään vanhoista esineistä, mutten älyttömästä tavarapaljoudesta.
    Joulu alkaa olla taputeltu tältä vuodelta, joten pikkuhiljaa pitäisi alkaa pakata joulu laatikkoon.

    VastaaPoista