maanantai 4. helmikuuta 2013

Runebergin tortut

Kansallisrunoilijan syntymäpäivän 5.2. kunniaksi torpan kyökissä valmiustui tänään Runebergin torttuja.



Taikina:

100 g     piparkakkuja
3 dl        karkeita vehnäjauhoja
2½ dl     mantelijauhetta
2 tl         leivinjauhetta
1 rkl       vaniljasokeria
1 rkl       kardemummaa
250 g     voita
3 dl        sokeria
4            munaa
2 dl        kermaa

Hienonna piparit ja sekoita kuiva-aineet keskenään. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Lisää vaahtoon vuorotellen kermaa ja jauhoseosta.
Lusikoi taikina voideltuihin ja jauhotettuihin kahvikuppeihin (uunin kestävät) tai muffinssivuokiin.  Paista 200 astetta ja noin 20-25 min.

kostutus:

2 dl       vettä
2 rkl     sokeria
1 rkl     sitruunamehua

Kiehauta vesi, sulata sokeri veteen, mausta sitruunamehulla. Kasta jäähtyneet tortut vesi-sokeri-sitruunamehu-seokseen.




päälle:

vadelmahilloa
sokerikuorrutetta

Lisää tortun päälle lusikallinen vadelmahilloa ja ympäröi sokerikuorrutteella.

Keitä hyvät hyvät kahvit ja nauti!



Osa tortuista sujautettiin kuvun alle piiloon..odottamaan virallista juhlapäivää..




Tähän postaukseen on ikäänkuin pakko liittää tortut kehittäneen Fredrikan puolison tekstiäkin. Miksi sitten valitsin juuri Sotapojan? Kyseisestä runosta tehty laulu oli ala-asteella yksi luokkamme suosikeista ja muistan esittäneeni sen jossain koulun tapahtumassa yhdessä parin luokkakaverini kanssa. Opettaja oli toki ensialkuun ajatusta vastaan, sillä eihän naiset käy armeijaa tai puhu sotimaan lähtemisestä! :D Niin ne on ajat muuttuneet, vaikken mie nyt niiiiin hirveän vanha vielä ole ;)


Mun isän´ oli sotamies ja nuori, kauniskin,
jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin.
Tiens´ aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan
hän kylmää, nälkää, haavojaan,
mun isän´ armahin.


Ma lapsi olin, kun hän läks,
kun loppui rauha maan,
mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan;
hattunsa muistan töyhtöineen
ja muodon ahavoituneen
ja kulmakarvat varjoineen,
- ne muistan ainiaan.


Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
Miss´ ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinne käymätt´ olla voi
tiet´ isäin astumaan.


(-J.L Runeberg  suom. P.Kajander)

3 kommenttia:

  1. Ihanilta näyttää! Täytynee lähteä metsästämään mantelijauhoa jostain :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat kuulemma hyviä :) mie en oo vielä maistanut, mutta lahjomattomat tuomarit näin kertoivat. Miulaki oli kaapissa vaan mantelirouhetta, mutta tehosekottimeen kun pisti pipareiden kanssa, niin jauhetta siitä tuli.

      Poista
    2. Mantelijauhe ja -rouhe tuntuu olevan tuntematon käsite Hollannissa :-)

      Täytyy kokeilla, jos saisin tarpeeksi hienoa aikaiseksi kokonaisista manteleista. Ne vaan tuppaavat täällä olemaan kuorimattomia. Mutta toisaalta, jos on ihan kauhea Runebergin torttujen himo, sitä on valmis vaikka mihin ;-)

      On muuten haaste leipoa näitä "perinneleipomuksia" Suomen ulkopuolella. Piparkakkuihin tarvittavia mausteita sain metsästää ihan tosissani ja pullaan tarvittavaa kardemummaa ei saa rouheena. Vain kokonaisena tai jauheena. Näitä aina tuon Suomesta mukanani.

      Poista