maanantai 25. marraskuuta 2013

Askel kaksi; Valoa pimeyden keskelle..

Nyt en enää pohdi, en mieti, enkä aprikoi; valot alkoivat syttyä pimeyden keskelle.
Aloitin maltillisesti lasiverannasta. Katonrajassa kulkevien valojen lisäksi verannalle ilmestyi viime vuodesta tuttu vanha kelkka sekä sukset.




Liekkö se punanuttu viskannut kelkan kyytiin pärevasullisen paketteja? ;)

Epäilijöille tiedoksi, nyt ne on pesty! Tuvan ikkunat tuolta korkeuksista nimittäin. Rakentaja rakas ja pitkät tikkaat yltää mihin vaan. Ikean tuliainen ISO tähtikin pääsi paikalleen loistamaan.


Tähden halkaisija on metri, tuonne korkeuksiin juuri passelin kokoinen.

Arvatkaapas monta kuvaa kahdesta chihuahuasta pitää ottaa, että tuloksena on muutama kohtuullisesti onnistunut joulukorttikuva? 

Satakuusikymmentäviisi! Jep, 165 ja ehkä 20 onnistunutta, pitäs varmaan harjotella useammin, kun kerran vuodessa.

Jos isompi poseraa nätisti, kaivelee pienempi taljaa innolla. Pienempi kun on aloillaan ja nätisti, alkaa isompi haukotella ja esittää tylsistynyttä..naurettavan helppoa :D
Tästä huolimatta yksi kuva tuli valittua ja kortit on tilattu. Kerrankin ajoissa! Hyvä minä!


joo joo, kiviäkin kiinnostaa tää homma



That's it, Oprille riitti!


Onneksi muutaman kerran kamera räpsähti oikeaan aikaan.



Kaivelin kesäuniltaan vuosi sitten tekemäni höyhenkuuset, jotka vielä hieman etsiskelevät omaa paikkaansa. Keittiötölkkiin nakkasin valosarjan sekä käpyjä.


Toivoa ei saa koskaan menettää.. mie toivon jo viimein lunta ja pakkasta. Niitä odotellessa jatkan valojen virittämistä ja suunnittelen seuraavaa "askelta".

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti