maanantai 18. marraskuuta 2013

Taas on se aika vuodesta...

Marraskuu jo ylipuolen välin ja vaikkei lumesta ole vielä tietoakaan



 Niin on vaan todettava;
"Taas on se aika vuodesta, että on annettava ennakkovaroitus!"

Tämän blogin kaikki päivitykset tulevat tästä hetkestä alkaen, vuoden loppuun sivuamaan tavalla tai toisella joulua. Ihan vielä koko kotia ei ole tarkoitus jouluun pukea, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan. Torpaan on tulossa toinen joulu ja ainahan sitä on yhtä mukava laittaa ja suunnitella.

Ripaus uutta, rutkasti vanhaa.
Kimalletta ja rosoista, kynttilöitä ja höyheniä.
Enkeleitä sekä hopeaa ja pieni täplä punaista.
Niistä  on taitaa olla joulu 2013 tehty tai ainakin suunniteltu.

Ensimmäisen ripauksen ulkovaloja sai tänään yläkerran parveke. Kerrankin laitoin valot sen verran ajoissa, ettei sormiaan tarvinnut jäädyttää.


Callunat saivat kaverikseen havuköynnöksen ja sen keskellä roikkuu jääpuikko-valosarja. Jokohan sitä tänään uskaltaisi siihen valot laittaa, vai vieläkö pitää odotella? 
Mitkä valot lasketaan jouluvaloiksi ja mitkä ovat sisustusvaloja? ja sitten on vielä ulkovalojakin. Mahottomasti monenlaisia.

Miula on käytössä tuommoset sisustusvalot (joo, ne on ihan oikeesti sillä nimellä ostettu ja malli oli vielä "huvila") Ripustin ne tällä hetkellä yöpöydän virkaa toimittaviin tikkaisiin. Rakentaja rakas totes näiden olevan "ihanan" jouluset, mutta eihän näissä oo mitään joulua eihän ;)


Miehet ei ihan aina ymmärrä näitä kaikkia kivoja sisustusjuttuja, kuten nyt esimerkiksi näitä heinäseipäistä tekemiäni tikkaita. Miustahan niistä tuli vallan söpöt ja näin heinäseipäät saivat arvoisensa loppusijoituspaikan. Alkuun kun pääsin, niin tekasin samalla kahdet, joista toiset nojailee tuvan seinään.


Eikä kuulemma ihan ensteks juohtus mieleen ripustella seinälle vanhaa vartensa katkonutta heinäharvaakaan, mutta miusta se oli ihan itsestään selvyys!


Tästähän olis voinu tekasta jopa sellasen viinilasitelineen, mutta mie en tohtinut. Nätti se on tuolleenkin, edesmenneen anoppini virkkaaman pitsin varassa roikkuen. Vanha käsin tehty työväline, jota ilman ei heinän teko ole luistanut. Nätimpi se on kun monet taulut. 

Tupa tuo niin rakas <3 jota kynttilät lämmittelevät kohti joulua...







Mukavaa viikonjatkoa Riikolasta, mie jään odottelemaan lunta ja suunnittelemaan joulua!










4 kommenttia:

  1. Te ootte kääntänyt ruokapöydän paikkaa? Kiva se on kyllä noinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onhan se pöytä ollut jo tovin noin päin... ja itseasiassa se oli lähes koko viime talvenkin noin päin :D Tykkään, et on toimivampi.

      Poista
  2. Onpa niin kaunista ja niin puhtaan valkoista teillä sisällä, nuo heinäseipäistä tehdyt tikkaat on hienot, samoin harava sopii hyvin seinälle, kakua en vain voisi syödä, ymmärrät kai, vaikka upeasti sen olet tekaissut.Ei teillä ole vielä lunta, minä kävin siellä päin Lieksassa ja silloin oli lunta, laitoin talvi kuvia sieltä blogiin, samoin nyt joulukortti vinkkejä ynm...pieniä lumihiutale lamppuja mulla on ollut läpi vuoden isossa olohuoneessa, pylväässä ja lyhdyissä. käyppä vilasemassa pari viimeistä postaustani.-kiitos ja hyvää lumen odotusta sinne susirajalle !

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pike!
    Kakku oli kyllä iha herkullista, vaikka ulkomuoto olikin hieman outo.
    Ei ole lunta ei, vaikka kovasti sitä jo toivomme. On niin pimeää ja harmaata.
    Menenpäs kurkkaamaan blogiasi :) Oikein mukavaa viikon jatkoa Sinulle.

    VastaaPoista