tiistai 29. tammikuuta 2013

Mokkapalamuffinssit

Mokkapalat.. miule ne on kasariherkkua, sillä muistan syöneeni niitä ensimmäisen kerran 80-luvun alkupuolella. Nykyisin niitä tulee leivottua aika harvoin ja tälläkin kertaa annostelin taikinan muffinssivuokiin.

Netistä ohjeet löytyy nykyisin niin helposti, etten jaksanut kaivella paperiohjetta esiin, vaan sovelsin muffinsseihin tätä Kinuskikissan mokkapalamuffinsit ohjetta

Taikina:
150 g      voita
1½ dl      sokeria
2             munaa
3½ dl      vehnäjauhoja
2 tl          leivinjauhetta
2½ rkl     kaakaojauhetta
1½ dl      kermaa tai maitoa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja maito tai kerma taikinaan.


miusta taikina vaikutti kuivalle, joten lisäsin siihen vielä pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia.

Annoksesta tulee 12 normaalia muffinssia


ja jottei näistä nyt ihan perussettiä tulisi upotin taikinan sekaan vielä palat Fazerin sinistä ja eikun uuniin 200 astetta ja noin 15-20min.

Kuorrute:


50 g      voita
3 dl       tomusokeria
2½ rkl   vahvaa kahvia  (käytin sitä pähkinällä maustettua)
1 rkl      kaakaojauhetta

Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita muut ainekset voisulaan.

Anna muffinssien jäähtyä hetki ja lusikoi kuorrutetta muffinssien päälle ja koristele heti, sillä kuorrute kovettuu nopeasti.


Leivoin olevinaan sellasia vuuan yläreunaan ylettyviä, tasaisia muffinseja, jotka olisi helppo kuorruttaa. Pieleen meni! joten kuorruttamisesta tuli hieman haastavaa. Kuorrutetta valuikin iloisesti myös muffinssipellin kuppeihin sotkien myös paperiset vuoat. Onneksi nämä tuli oman perheen herkutteluun, joten maku oli pääasia.



Maku korvasi kuulemma ulkonäkö puutteet :D  Omakohtaista kokemusta ei kertyny, sillä en ole edelleenkään tuon suklaan ystävä.

*****


Tänään meinasin testata vieläkö sitä osaa normi lenkillä käydä, sillä viimeiset 10 päivää on mennyt lumikenkäillen. Laskurin mukaan pitkin hankia on menty n. 12h 30min ja kilometrejä kertynyt miltei 45. 
Säät suosii ulkoilua, kun kovilta pakkasilta ollaan vältytty.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Klaffipiironki

Meillä asuva klaffipiironki on mieheni mummon ja ukin häälahja vuodelta 1923. Meille se muutti -90 luvun puolivälissä ollen tällöin väriltään turkoosi? Mies rapsutteli siitä vanhat maalit pois ja piironki maalattiin vanhanvihreällä, myös helat uusittiin. Vihreänä piironki vietti yli kymmenen vuotta, kunnes mie tuunasin siitä 2007 kesällä tämmösen




Nyt vuoden ajan se on seissy samassa kuosissaan meijän ala-aulassa ja joku siinä on minnuu tökkiny koko sen aikaa. On tuntu ettei se kotiudu tänne ollenkaan ja mie olin jo kantamassa sitä (en ehkä yksin, sillä tuo piironkin painaa ihan ÄLYTTÖMÄSTI) yläkertaan, kunnes tajusin missä vika!

Tumma kansi! Tiesin käsitelleeni kannen viimeksi Liberonin sprii kuultomaalilla ja vahanneeni sen sen jälkeen aidolla mehiläisvahalla, joten pelkkä pölyjen pyyhintä ja päälle maalaus ei tullut onnistunut. Ensin siklasin jäljellä olevat mehiläisvahat pois ja sitten hionta karkealla hiekkapaperilla ja viimeistely hienommalla.

Kolme kerrosta Tikkulan Helmi ph -kalustemaalia Sokevan Royal-siveltimellä (ja taas vähän kulutusta hiekkapaperilla) ja valmista tuli!
Nyt se näyttää niin meijän aulaan sopivalta kun olla ja voi. Se on entisöijien ja puuseppien kauhu, sillä mie en halunnu kittailla halkeamia ja kolhuja umpeen, vaan se saa olla just tuollanen!





Valkoinen maali ja hiekkapaperi= ihmeiden tekijät!

torstai 24. tammikuuta 2013

Talvipäivän iloa

Miten sitä ihminen onkaan ollut tyhmä! Miksi ihmeessä en jo vuosia sitten hankkinut lumikenkiä!
Tietä ja polkuja saa tallata keväästä pitkälle syksyyn, mutta hankien valloitus on Riikolassa vasta alkanut.
Näillä kelpaa läpsytellä menemään.


Suosittelen, jos joku on hankkimassa lumikenkiä nyt! (TSL 227 Escape)


Lumikenkäuraa komistaa kohtuullisen kokoinen kataja! Montakohan talvea ja kesää sekin on jo nähnyt ja montako tarinaa, sillä olisi kerrottavana, jos osaisi puhua!

Täältä minä tulin..


ja tuonne olen menossa.

Tässä luonnon holvikaarien alla, ei tunnun tuulet eikä tuiverrukset, ei kuulu liikenteen melu, eikä haise pakokaasut, mutta älkää luulkokaan, etteikö tuolla liikennettä olisi. Jäljistä päätellen meidän tamppaama ura kelpaa niin jäniksille, rusakoille kuin ketullekin. Sen yli on viipottanut niin oravat kun pienemmätkin metsän eläimet. Niistä isommista ei ole niin väliäkään.. pysykööt poissa vaan.



Riikolan pelloilta löytyy vaihtelevaa maastoa ja kunnonkohotus mäkiä. Tuosta kun hipsasee metsän reunan kautta pellon laidalle ja suoraan ylös niin mukavasti hien saa pintaan ja pulssin nousemaan, jos tuntuu ettei kerta riitä, niin aina voi koettaa uudelleen.

Naapurin Anun kanssa tehtiin tänään uutta uraa, hankeen. Kiersimme piskuisen Poukkulammen takaa Pitkälammelle. Pitkälammen toisesta päästä kiipesimme ylös pelloille ja metsän reunaa myöten takaisin kotikonnuille. Pari tuntia siinä meni ja hauskaa oli.. ojan ylityksessä ainakin ;)  Onneksi täällä ettäänperilä ei ole yleisöä ympärillä.. niitäkin olis voinu meijän touhut naurattaa. Eteenpäin sano mummot lumessa!



Välillä oli vaan pakko pysähtyä, ihastella näitä maisemia ja nauttia auringon paisteesta.

Mahtottoman mukavaa viikonloppua! Pistäkäähän sopivasti päälle ja kirmatkaa ulos nauttimaan upeista pakkaspäivistä.

Jos olen mahottoman reipas huomenna niin saatanpas vielä leipoa jotain herkkuja viikonlopuksi?!





maanantai 21. tammikuuta 2013

Geisha-banaanimuffinsit

Noin vuosi sitten Maku-lehden nettisivuilta tuli bongattua Geisha-banaanikakun resepti. Useampi kakku ohjeella onkin tässä kyökissä leivottu, vaan nytpä päätinkin lappoa taikinan muffinssivuokiin. Miun mielestä näistä tuli jopa kakkuakin parempia.





Geisha-banaanikakku  <- tuolla linkillä pääsee Maku.fi sivuille näiden suussa sulavien herkkujen ohjeeseen.
Ohjeen mukaan tehdysta taikinasta tulee 12 ISOA muffinsia. Paistoin näitä 200 asteessa noin 15-20min. Koristeena valkosuklaata ja nonparelleja, osan valkosuklaasta värjäsin pastavärillä keltaiseksi.

Muffinsit maistuivat parhaalle seuraavana päivänä, kyytipoikanaan tummaa hasselpähkinäistä maustekahvia. 


Muffinssi jäi rakenteeltaan kuohkeaksi ja kevyeksi


Tämän herkun kanssa voisi lisukkeena tarjota pehmeää vaniljajäätelöä. *nam*

Näistä muffinseista saatuja kaloreita voikin sitten poltella vaikkapa talviliikunnan parissa. Mie hurahdin tuohon lumikenkäilyyn ja mikä se onkaan sen mukavempaa kun kulkea hankia pitkin aurinkoisessa talvisäässä. Seuraavassa päivityksessä onkin luvassa lumikenkäily tunnelmia.
Mukavaa alkuviikkoa teille! :)




perjantai 18. tammikuuta 2013

Murphyn laki

Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää...
Riikolanmäelä mittari näytti tänä aamuna -26 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Taas oli maisemat kun postikortissa, mutta sormia armahtaakseni jätin maisemat kuvaamatta. Pikkukoirallekin piti pukea talvimanttelia, huppuhattua ja tossua aamutarpeitten onnistumista silmällä pitäen.

Joten tupapäivä tuli tästäkin.

Aamupäivän askareina valmistui Hertta ja Heluna. Kantakirja enkelilehmät Karjalan kunnailta :)
(molemmat etsivät vielä omaa kotia)




Aletaanko lehmäkaupoille? ;)



Tunnetteko kaverin nimeltään Edward A. Murphy? 
En minäkään mutta hänen lakinsa  "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen
tuli tutuksi tänään kun aloin leipomaan rakentaja rakkaalle nimipäiväkakkua.

Kirottu lakka-kinuskikakku!

Olen aina ja iänkaikkisesti paistanut kakkupohjan samalla korkeudella ja samalla lämpötilalla. Tähän asti pohjat on olleet täydellisiä, mutta entä nyt? pinta paloi kahdesta kohtaa?? 
Noh, pohja muuten ihan priimaa, joten veitsellä palaneet pois ja pohjan täyttöön joka onnistui ihan ongelmitta. Levy päälle ja jääkaappiin odottamaan kuorrutusta.

Kinuskin keitto!

Saman verran sokeri kuin kermaa. 
Niin olis pitäny olla fariinisokeria, mutta mie se pläjäytin normisokerit kerman sekaan ja eikun kiehumaan. Fiksu-blondi ajatteli keittävänsä hiukan pidempään niin kinuskista tulee tummempaa.
Hieno idea ja väri muuten muutui 20 min keittämisen jälkeen juuri sopivaksi. Eikun vaan kinuskit kakun päälle ja kakku jääkaappiin. Kaksi minuuttia ja lusikka ei irtoa kinuskikattilan pohjasta.. taisi tulla keitettyä pikkasen liian pitkään :D Khyyllä se moottorisahalla kahvipöydässä leikkautunee!

Valkosuklaakoristeen "asennus" kinuskin päälle!

Mitä! täh? onko nyt jo perjantai.. 
Vinkki: valkosuklaa koristeet kannattaa tehdä viimeistään edellisenä päivänä valmiiksi, sillä jos kovetat koristeen ulkona -23 asteen pakkasessa se menee osiksi (tuhannen ... päreiksi) asennusvaiheessa. Nim. kokemusta on.

Kerman pursotus!

4dl vispikermaa riittää 28cm halk. kakun reunoille? eikö?  
Joo EI RIITÄ! vaan viimeset ruusukkeet jää just sen 5cm vajaaksi. Hienoa! mahtavaa! upeeta! Onneks tää kakku on omalle perheelle, eikä tarvi vieraille näyttää.

Blaah.. tämän kokemuksen myötä harkitsen kaksi kertaa leivonko enää koskaan kakunkakkua!




Hyvin mie osaan rajaustoimintoa käyttää eikö? näistä kulmista kakku näyttä suht. syötävälle.

Lakka-kinuskikakku
6 munan vaalea kakkupohja välissä kermaa ja lakkahilloa
päällä kinuskia ja kermaa sekä valkosuklaaristikko.

Huono-onninen leipuri toivottaa kaikesta huolimatta

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa että "Heikiltä heinät kahtia" 







keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Talven ihmemaa..

Miten kaunis voikaan olla maalaismaisema tammikuussa!


Päivät voisi kulkea huokaillen postikorttimaisemissa. Kävellen tai uusimpana villityksenä potkukelkalla. Ette uskokkaan miten hauskaa on lasketella potkurilla pitkin hiekottamattomia kyläteitä. Oi, sitä vauhdin hurmaa ;)
Kolmen tunnin lenkillä hiki virtaa ja syke nousee. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, on nimittäin hauskempaa kun hiihto!

Kaunis on Suomen luonto kesällä, mutta vielä upeampi näin talvella. Onneks tuo naapurin Anu on yhtä hullaantunut maisemiin kun miekin, joten lenkit sujuu meiltä yhdessä ihastellen, pyörien ja huokaillen. (eikä kyläläiset varmaan yhtään edes ihmettele mitä myö sekoillaan :D )

mieletön metsä


Lenkkipolun varrella on..


..pakko pysähtyä ja ihailla. Riikolan huikeat vaaramaisemat <3





Kotikuusi talviasussaan 
Kotikuusi on istutettu 1967 Suomen 50-v päivän kunniaksi.


Oi ihana tammikuu-lumen ja jään alla Poukkulampi uinuu..

Pimeys kun verhoaa luonnon niin pääsee keskittymään noihin tupahommiin. Kaivon pitkästä aikaa ompelukoneen naftaliinista ja surautin tämmösen kani Mamsellin maailmaan. Tämä löysikin palveluspaikan nopeaan. Ihmekkös tuo kun kyseessä on taitava ja ahkera mamselli ja omat työvälineetkin tuli mukana.


     

    

   


Loppuviikosta taas leivotaan.. täytekakkua ainakin.
Aurinkoista ja ihanan talvista loppuviikkoa!



perjantai 11. tammikuuta 2013

Aleksandran leivokset

Joululahjaksi saadulla kirjalahjakortilla en keksinyt muuta sopivaa lunastettavaa kun tämän;

Kotilieden Iso leivontakirja


















Joulun aikaan en ehtinyt kirjaa edes selaamaan, mutta nyt uuden vuoden koittaessa päätin leipoa siitä jotain. Silmiini osui ensimmäisenä nämä



Aleksandran leivoksia

25 kpl

2        appelsiinin raastettu kuori
1 dl    appelsiinin puristettua mehua
5 dl    vehnäjauhoja
2 tl     leivinjauhetta
250 g voita
3 dl    sokeria
4        munaa

täyte
230 g  aprikoosimarmeladia   (itse käytin vadelmahilloa)
400g   säilöttyjä aprikooseja
400g   valkoista marsipaania
500g   sokerimassaa

pinnalle
500g   tomusokeria
1-2 dl  metsämansikan makuista tomusokeria
½ dl    sitruunamehua

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla. Pese appelsiinit, raasta kuoret ja purista mehu. Sekoita leivinjauhe jauhoihin. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää appelsiinin kuoriraaste ja mehu sekä jauhoseos ja levitä taikina uunipellille. 200 astetta ja noin  30min. (itse käytin kiertoilmaa, joten 190 astetta ja 25min riitti) anna jäähtyä.

Valuta aprikoosit. Pyöräytä marmeladi ja aprikoosit tehosekoittimessa. Leikkaa kakkulevy kahtia. Levitä aprikoosisosetta toiselle levylle. Nosta toinen levy sosekerroksen päälle. Kaada loput seoksesta pinnalle ja levitä tasaiseksi. Siisti kakun reunat.

Kauli marsipaani ohueksi levyksi ja nosta levy kakun päälle. Kauli sokerimassa ohueksi levyksi ja nosta se marsipaanin päälle. Tasoita kakun pinta. Leikkaa kakku pieniksi leivoksiksi. Sekoita tomusokerit ja sitruunamehu ja levitä kuorrutus leivoksille. Koristele ja nauti.





Käytin leivoksiin täytteeksi vadelmahilloa ja huh..kylläpä riitti makeutta! 
Kahvin kanssa pikkuruinen leivos tyydytti makeantuskan pitkäksi aikaa. Pohjassa maistui mukavasti appelsiini. Marsipaanin ja sokerimassan tilalle voisi kokeilla appelsiinituorejuustosta tehtyä kuorrutetta, raikastaisi leivosta kummasti.



Näitä vaaleanpunaisia ihanuuksia maistellen mennään kohti viikonloppua. Toivottavasti sää suosii ulkoilua, sillä miula on vielä hiihtoladutkin korkkaamatta.


Ihanaa tammikuista viikonloppua!





maanantai 7. tammikuuta 2013

Tammikuussa 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet..

Loppiainen koittanut ja joulu pakattu laatikoihin odottamaan marraskuuta. Tupakin näyttää taas omalta itseltään vaaleammilla tekstiileillä. Lupaan etten tänä vuonna vaihda jouluverhoja ennen ensimmäistä adventtia, niihin ehtii kyllästymään muuten.


Kynttilöistä ei onneksi tarvitse luopua vaikka joulu onkin ohitse..
Sähköyhtiö nosti sähkön hinta vuoden alussa. Joten sopiskos nämä "porrasvalot" sähkönsäästövinkiksi? ;) Sitä tarjosin syyksi näille purkeille kun rakentaja rakas tämän "ihanan ideani" perään kysyi. 



Uuden vuoden uusiin kujeisiin kuului myös toimittajan ja valokuvaajan pistäytyminen luonamme. On todella mielenkiintoista nähdä ammattikuvaajan otokset, millaisena vieras ihminen meidän kotimme näkeekään. 
Kahvitta ei meiltä kuvaussession jälkeen lähdetty ja kahvipöydässä oli tarjolla mm. näitä;


Mustikka-valkosuklaa muffinsit

Ohjeesta tulee isoja muffinseja 12 kpl

4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
levyllinen (130g) valkosuklaata veitsellä rouhittuna
2dl jäisiä mustikoita
2 munaa
2dl sokeria
2 dl maitoa
100g sulaa voita

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää kuivat aineet, jäähtynyt voi ja maito vuorotellen. Sekoita valkosuklaa ja jäiset mustikat taikinaan kevyesti nostellen ja paista 200 asteessa n. 15 - 20 minuuttia.

Nämä muffinsit koristeltiin seuraavana päivänä, vaahdotetulla vaniljakastikkeella johon lisäsin vaniljakreemijauhetta ja jonka sävytin pastavärillä. Koristeena kaulintamassasta tehtyjä lumihiutaleita sekä hopeahelmiä. Mustikat voi vaihtaa mihin tahansa pakastemarjoihin. Aika hyvä yhdistelmä olisi punaherukat ja päälle kinuskikermaa... täytyykin joku kerta kokeilla.


Aurinko armas loihti tänään vaaleanpunaisen hetken lasiverannalle...


ja vuoden ensimmäiset tulppaanit toi samaa väriä tupaan


joko kohta voidaan fiilistellä kevättä :D