lauantai 23. helmikuuta 2013

Höyheniä & kuumaliimaa

Hups, vuosi asumista takana ja yläkerran pikkukammarin katossa roikkui edelleen alakerran aulasta lainaan napattu "nuuskamuikkusen hattu". Jotain tarttis siis tehdä..
Joulun aikaan sormet paloi rakoille, kun kuumaliimalla kiinnittelin höyheniä pahvikartioon tehdessäni näitä kuusia.


Rakot sormista on helmikuussa jo parantuneet. Oli aika toteutta netistä joskus bongaamani lamppuidea.
HÖYHENPALLOVALAISIN

Rakentaja rakkaan ensi kommentti oli EI TODELLAKAAN, kun Prismasta nappasin ostoskärryyn riisipaperipallon.. Hyvin oli hänelläkin muistissa tuo 80-luvun kauhistus ;) 
Ihan niin sekasin en miekään vielä ole, että olisin sen sellaisenaan kattoon laittanut. Riisipaperipallo kuorrutettiin 35g valkoisia höyheniä ja paketillisella kuumaliimaa. Palaneita sormenpäitä saldona yksi ja tulos on tämä:




Höyhenpallo valaisee mukavan pehmästi, eikä maksanut paljoa. Siihen kun kyllästyy niin huoletta voi sen polttaa, sillä pallon "kehyskin" on bambua.


Siellä se roikkuu pikkukammarin katossa.


Mukavaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua!











keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Harmaata vai ei?

Eipä taida kukaan lukea yllättyneenä uutista, että meneillään oleva talvi on pilvisin 50 vuoteen! Harmaata on piisanut, aivan kun koko aurinko olisi sammutettu?


Puut muuttuvat surullisen harmaiksi ja niin meinaa muuttua ihmismielikin. 
Miten se metsä tuulessa heiluvine naavatupsuineen ei saakkaan aamulenkillä tallaajaa huokailemaan ihastuksesta.


Pikkusen hymyn karetta huulille sai onneksi koskemattoman hangen yli kuusesta toiseen kirmannut orava. Ei jäänyt kameralle poseeraamaan vaan kiireesti katosi oksien sekaan.



Vajaan puolen tunnin taivalluksen päässä, hymyllä ei ollut rajaa! Harmaus oli hetkeksi selätty, sillä taivaalle kipusi ihana AURINKO! 


Kyllä siinä kelpasi lenkin viimeiset kilometrit taivaltaa. Pikkulinnut lauloivat keväisellä soinnilla ja lammenpäässä purossa vesi virtasi sulana. Kevättä se tekee vaikka väkisin! 
Harmi vaan, ettei auringon paistetta pitkään kestänyt. Pilvet harmauttivat taivaan ja pudottivat kevyttä pakkaslunta muutaman sentin. Tuota valkoista ihanuutta, jonka perään marras-joulukuussa haikailtiin on nyt virallisten mittausten mukaan 65cm. Hyvin piisaa..

Auringon kaipuuseen taitaa ensiapuna toimia parhaiten www.aurinkomatkat.fi... heinäkuuta odotellessa..









lauantai 16. helmikuuta 2013

Suklaa-kookoskakku

Huh mikä viikko!
Siihen mahtui tiistainen Helsingin reissu (aamujunalla Helsinkiin, iltajunalla kotiin), äitini syntymäpäivät ja esikoisen wanhojen tanssit. Onneks ens viikolla taas rauhottuu.

Paikallisen K-Marketin kassalta bongasin RuokaPirkan. Sen kannessa komeili turkoosilla pohjalla tämä Suklaa-kookoskakku, jonka päätin äitini syntymäpäiville leipoa.

Pohja:
16 annosta
5 dl        vehnäjauhoja
4 dl        sokeria
3/4 dl     kaakaojauhetta
1 tl         soodaa
1 tl         vaniljasokeria
½ tl        suolaa
150 g     voita
250 g     maitorahkaa
½ dl       maitoa
2            kananmunaa

Voitele ja jauhota kakkuvuoka kookoshiutaleilla.
Sekoita jauhot, sokeri, kaakaojauhe, sooda, vaniljasokeri ja suola keskenään.
Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä.
Sekoita jauhoseokseen rasva, rahka, maito ja munat. Sekoita taikina tasaiseksi paksuksi taikinaksi.
Kaada taikina vuokaa ja paista 175 astetta ja noin. 50 min. (itse paistoin 45min ja kypsää oli).

Täyte:
425g (1 tlk)    mangoviipaleita
2 dl                kermaa
2 prk             sitruunarahkaa
1 rkl              sokeria
1 dl                kookoshiutaleita

Leikkaa kakku kolmeen osaan.
Valuta mangot ja soseuta ne haarukalla.
Vaahdota kerma ja yhdistä se rahkan kanssa. Lisää sokeri.

Täytä kakku mangososeella, kerma-rahkalla sekä ripottele väliin kookoshiutaleet.

Kuorrutus:
2 dl      kermaa
2 prk   sitruunarahkaa
1 rkl    sokeria
½ dl    kookoshiutaleita

Vaahdota kerma ja yhdistä rahkan ja sokerin kanssa.
Kuorruta kakku ja ripottele päälle kookoshiutaleita.



Kakku sai kiitosta siitä, ettei se ollut liian makea. Koristeena lumihiutaleita sekä jäätynyt ruusu. Molemmat sokerimassasta. Kotiin saman kakun sillä muutoksella, että mangojen sijasta käytin päärynöitä sekä banaania. Sitruunarahkat vaihdoin vaniljarahkaan. Hyvää tuli. Tytär kehui että parasta kakkua piiiiiitkään aikaan.


Iltapäivällä kahviteltiin äitini syntymäpäivän johdosta ja illalla nautittiin pikkuisen lukiomme wanhojen tarjoamasta huikean upeasta talvi-teemaisesta tanssiesityksestä (tanssit alkoivat Nightwishin Taikatalven tahdissa)! Esikoisemme loisti kauniina upeassa puvusaan komean kavaljeerinsa käsivarsilla ja äiti oli pakahtua ylpeydestä!




maanantai 11. helmikuuta 2013

”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja ja lautasenkokoisia nauriita”

Seitsemän viikkoa pääsiäiseen, se meinaa laskiaista ja laskiaispullia!
Tuoretta pullaa, vadelmahilloa ja kermavaahtoa.. maistuis varmaan sullekin ;)




Laskiaispullat

5dl     täysmaito
50g    hiivaa
1 tl     suolaa
1 rkl   kardemummaa
2 dl    sokeria
~1kg  vehnäjauhoja
200g  voita

kananmunaa voiteluun sekä raesokeria koristeeksi.

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, suola, kardemumma ja sokeri. Lisää jauhot parissa osassa ja lisää sekaan sulatettu jäähdytetty voi. Alusta taikinaa kunnes irtoaa kädestä / kulhon reunoista.
Peitä liinalla ja kohota vedottomassa paikassa kaksin kertaiseksi.

Leivo taikina reilun kokoisiksi pulliksi (n. 20 kpl) Kohota liinalla peiteltynä. Voitele kananmunalla ja lisää päälle raesokeria. Paista 200 astetta ja n.12-15min.

Anna pullien jäähtyä.

Halkaise pullat. Lisää täytteeksi hilloa ja kermavaahtoa tai mantelimassaa ja kermavaahtoa tai vaikka kaikkia. Laita hattu pullalle takaisin ja nauti!




Herkullista Laskiaista ja muistakaahan reippailla ulkona :)





perjantai 8. helmikuuta 2013

Meijän talo - Meidän talossa

Tadaa.. tässäpä nyt tulos tammikuisen toimittaja & kuvaaja- käynnin tulos. Meidän talo - Meidän talossa.
Hups.. poseerataan ihan kansikuvassa, onneks noin pienenä ja ihan vaan alakulmassa :D


Kansikuvatalo ei ole meidän, vaikka se jonkin verran samantyylinen onkin.

Ensimmäisen kerran meijän talo vilahtaa pääkirjoituksen alareunassa


Pääkirjoituksessa oli hauska kohta, jossa kerrottiin rakennusaikaisten avioerojen vähentyneen samalla, kun avaimet käteen- toimitusten osuus on kasvanut. Varmasti totta, mutta ei totisesti sopisi meille. Ei se toisen rakentama talo tuntuisi samalla tapaa omalle, kun itsetekemä. 

Juttu itsessään on hieman typistetty versio toimittajan kirjoituksesta. Kuvistakin jäi aika monta pois, mutta tämmönen se nyt on.


Vaaleanpunaisen oven takana.. (ps. oven vaaleanpunaisen värin valitsin kyllä ihan itseäni varten, enkä vastaanottamaan vieraita, vaikka juttuun onkin niin laitettu ;)  tää koti on tehty meitä varten)


Kontio-keittiöt pääsi esille ihan kivasti, samoin käsinlyödyllä ruukkitiilellä verhoiltu takka-leivinuuni ja Oswoodin valmistamat portaat.


ja lehden sivuille ikuistettiin muuten rakentaja rakkaan pike silmäkulmassa lausuma kommentti: "Mielelläni sanon tassa talossa ne viimeiset sanat ; kyllä, rakas"  ;)  

Rakentaja rakas totes, ettei se ole luvannut etteikö rakentas neljättä taloa! Mie tänään jo sille ehdotin, että jos oikein sormia syyhyttää niin voitas vaihtaa tapetit? Mitä sitä alusta asti rakentamaan, kun heti pääsis sisustushommiin.. ei se ihan heti miun ajatukselle syttyny, mutta jatkan kyllä pehmittämistä ;)







tiistai 5. helmikuuta 2013

Tunnustus

Miun blogi sai tammikuun loppupuolella ihan ensimmäisen tunnustuksen. Kiitos siitä kuuluu Korkeuksissa blogin kirjoittajalle Karlikselle. Korkeuksissa blogi kertoo musikaalisen suomalaisen naisen elämästä Hollannissa. Koti on kirjaimellisesti korkeuksissa! :) Kannattaa käydä tutustumassa.

Tunnustus kuuluu antaa eteenpäin viiteen sellaiseen blogiin, jolla on alle 200 lukijaa ja jättää bloggareille viestit kommenttilaatikkoon.

Miulta tunnustus lähtee seuraaville blogeille:

Pisara : Blogia kirjoittaa Münchenissä asuva "oman kylän tyttö", ystäväni pikkusisko, kirjailija Helmi-Maaria. 

Sano se kukkasin : Huikean kauniita kuvia, mukavia muistoja ja kauniita sanoja

Leipoi, leipoi : Ihania leivonnaisia sekä mukavia juttuja. Ihan ensimmäinen seuraamani blogi.




maanantai 4. helmikuuta 2013

Runebergin tortut

Kansallisrunoilijan syntymäpäivän 5.2. kunniaksi torpan kyökissä valmiustui tänään Runebergin torttuja.



Taikina:

100 g     piparkakkuja
3 dl        karkeita vehnäjauhoja
2½ dl     mantelijauhetta
2 tl         leivinjauhetta
1 rkl       vaniljasokeria
1 rkl       kardemummaa
250 g     voita
3 dl        sokeria
4            munaa
2 dl        kermaa

Hienonna piparit ja sekoita kuiva-aineet keskenään. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Lisää vaahtoon vuorotellen kermaa ja jauhoseosta.
Lusikoi taikina voideltuihin ja jauhotettuihin kahvikuppeihin (uunin kestävät) tai muffinssivuokiin.  Paista 200 astetta ja noin 20-25 min.

kostutus:

2 dl       vettä
2 rkl     sokeria
1 rkl     sitruunamehua

Kiehauta vesi, sulata sokeri veteen, mausta sitruunamehulla. Kasta jäähtyneet tortut vesi-sokeri-sitruunamehu-seokseen.




päälle:

vadelmahilloa
sokerikuorrutetta

Lisää tortun päälle lusikallinen vadelmahilloa ja ympäröi sokerikuorrutteella.

Keitä hyvät hyvät kahvit ja nauti!



Osa tortuista sujautettiin kuvun alle piiloon..odottamaan virallista juhlapäivää..




Tähän postaukseen on ikäänkuin pakko liittää tortut kehittäneen Fredrikan puolison tekstiäkin. Miksi sitten valitsin juuri Sotapojan? Kyseisestä runosta tehty laulu oli ala-asteella yksi luokkamme suosikeista ja muistan esittäneeni sen jossain koulun tapahtumassa yhdessä parin luokkakaverini kanssa. Opettaja oli toki ensialkuun ajatusta vastaan, sillä eihän naiset käy armeijaa tai puhu sotimaan lähtemisestä! :D Niin ne on ajat muuttuneet, vaikken mie nyt niiiiin hirveän vanha vielä ole ;)


Mun isän´ oli sotamies ja nuori, kauniskin,
jo viisitoistavuotisna hän astui rivihin.
Tiens´ aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan
hän kylmää, nälkää, haavojaan,
mun isän´ armahin.


Ma lapsi olin, kun hän läks,
kun loppui rauha maan,
mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan;
hattunsa muistan töyhtöineen
ja muodon ahavoituneen
ja kulmakarvat varjoineen,
- ne muistan ainiaan.


Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
Miss´ ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinne käymätt´ olla voi
tiet´ isäin astumaan.


(-J.L Runeberg  suom. P.Kajander)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Enkeleitä onko heitä?

On niitä.. enkeleitä meinaan, ainakin jos miulta kysytään. Tämän viikon näperrykset on tämmöset;


Enkelisiskokset Alina ja Ilona.


Alina on rauhallinen tummalettinen Jane Austen-tyyliseen mekkoon pukeutunut hoikkasäärinen 68cm pitkä kaunotar, jonka asusta ei pitsiä puutu.


Kun taas Ilona on rempseä kikkaratukka, joka pukeutui ihanaiseen ruusuhameeseen ja tuubitoppiin. Ilona on saman mittainen kun sisarensa ja yhtä hoikat ovat hänenkin säärensä. 


Molemmat neitokaiset etsivät omaa kotia. Kaipaako siun kotisi enkeliä?