tiistai 18. kesäkuuta 2013

Terveisiä Tallinnasta

Kesäkuun puolivälissä vietettiin pitkä viikonloppu tutustuen Hansa-kaupunki Tallinnaan. Mahtava miniloma, hyvää ruokaa, juomaa ja paras seura ;)

Tallinkin Shuttlen kahden tunnin pikakyyti Itämeren toiselle puolen riitti jälleen muistuttamaan, etten ole laivaihmisiä ollenkaan. Hotelli majoitus on paaaaaaljon mukavampi. Tallinna tarjoili meille maihinnousustessamme auringon säteitä pilvien raosta suunnistaessamme satamasta kohden Virua.

Virusta saimme pienen, mutta siistin ja todella rauhallisen huoneen 20. kerroksesta. Viru yllätti meidät kyllä positiivisesti, niin huoneella, aamupalalla, kuin henkilökunnallaan. Ja kyllä! annoin positiivista palautetta.

Huone Virussa?  no ei sentäs... hytti merimuseossa.


Vaikka olinkin pari kertaa aikaisemmin piipahtanut Tallinnassa, eipä minulla juuri ollut paikasta ennakko-odotuksia. Ravintolan valinta osoittautui aina yhtä hankalaksi. Amarillot, pitsat ja hampurilaiset päätettiin jättää tällä kertaa välistä ja maistella ihan jotain muuta.

Peppersackissa seurasimme aitiopaikalta annosten valmistamista. On muuten siisti keittiö ja annokset herkullisia. Nälkä oli muistia voimakkaampi, sillä unohdin täysin napata kuvan vihersalaattipedillä lepäävästä grillatusta lohesta,tai rakentajarakkaan possun kyljestä. Tästä taivaallisen herkullisesta vadelma-jäätelökakusta löytyi kuva puhelimen kätköistä.



Olde Hansassa nautittu pieni välipala oli pieni pettymys. Ainostaan pirteä ja iloinen tarjoilijaneitonen pelasti tilanteen.

"Päiväkahvikakkua" nautittiin Peppersackin terassilla. Lime-valkosuklaakakku ei se pahaa ollut sekään ;) ja lasillinen valkkaria sopi kyytipojaksi paremmin kuin hyvin.



Kohtuullisen viileästä säästä huolimatta päädyimme illalla syömään Troikan terassille. Hieman vilutti, mutta onneksi oli fleecehuopaa tarjolla. Jos Troikassa olisi saanut yhtähyvää palvelua kun ruokaa, niin paikkahan olisi ollut loistava! Mutta ei, niin ei! Liekkö tuo töykeys sitä venäläistä tyyliä vai mitä?
Vain vieraskoreuteen opettanut kotikasvatukseni sai miun suun pysymään supussa, tai oli se suu välillä aukikin kun ahdoin blinejä mädillä, smetanalla ja sipulilla alkupalaksi.
Muuten pysyin lohilinjalla, täällä sen kaverina tarjottiin sienikastiketta sekä punajuurella maustettua ohraa. Rakentaja rakas päätyi erinomaiseen villisikaan. Mitä olisi kaivannut lisää? suolakurkkuja ja raakaa sipulia, niillä annoksesta olisi tullut täydellinen.





Kaksi yötä Tallinnassa on aivan sopiva reissu. Siinä ajassa ehtii tutustua vanhaan kaupunkiin, kierrellä Viru-keskuksen kaupat sekä tutustua Virun KGB-museoon.



Kiivetä Olevisten kirkontorniin 258 porrasta



ja ihastella (pelätä korkeita paikkoja) Tallinnaa kattojen yllä.


Korkealta näkyy kauas


Käydä hiljentymässä kiehtovassa Aleksander Nevskin katedraalissa



tutustua merimuseoon


astetta iäkkäämmät sukellusvermeet


Tere!


ei nyky tykkejä tälleen koristella!

tässä olis vellikellon mallia ;)


Ihastella vanhoja torneja sekä rakennuksia.


tornit


puun halaaja?


Mikä on tuo iso rakennus joka näkyy kaukana horisontissa?

****

Sunnuntai aamuna sää suosi Shuttleen nousemiseen asti, sen jälkeen taivas repesi ja vesisadetta riitti Helsinkiin asti.

Vieras maa-oma lippu

Reissussa on ihana käydä, mutta vielä ihanempaa on palata kotiin!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kesänaapurit ovat täällä taas

Kesänaapurimme ovat täällä taas ja ei, en tarkoita nyt itikoita tai paarmoja, vaan näitä nelijalkaisia, joita lehmiksi kutsutaan. Tai no ehkä pitäisi sanoa, että naudoiksi sillä laumassa on useita sonneja lehmiä viihdyttämässä.




Nuorisoa

Tää "tietoisku" lehmästä on miusta ihan hauska, vaikkakin hieman epäilen sen "aitoutta":


Tietoa lehmästä 

Lehmä on kotieläin, mutta on niitä talojen ulkopuolellakin. Ne asuvat usein maalla, mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse. 
Lehmällä on seitsemän sivua, yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, 
alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. 
Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristuksena. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla. Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muu..... 
Alemmalla puolella on häntä ja sitä käytetään kärpästen hätistämiseen, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on aina samanvärinen kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava. 
Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristi avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan, siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut. Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja 
niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö hyvin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. 
Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en vielä ole oppinut. 
Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa. 
Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten myös lehmän mies. 
Sonni ei anna maitoa, joten sen takia se ei ole nisäkäs. 
Niitä, jotka hakevat lehmät, kun ne tulevat vanhoiksi, kutsutaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. 
Kun lehmät lahdataan, maito laitetaan tetroihin ja me ostamme maidon kaupasta. 
Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusiokäytöksi. 

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin ja tämän vuoksi 
minä pidän lehmistä valtavasti. 


(10-vuotiaan pojan kirjoitelma lehmästä... 
Opettajan kommentti: en ole koskaan lukenut vastaavaa) 




***
Ennen pelarit oli maitoa, piimää, kermaa tai kaljaa varten... nykyisin ne pukkaa yrttiä!


Nyt Tanja varastaa hetken aikaa itseltään ja toteuttaa kirjanluku-haaveensa. Myöhästyin Pintanaarmuista vuorokauden :( joten aloitan Pilvissä taivaanlaivan.

Ihanaa (viileää) kesäiltaa teillekin!






tiistai 11. kesäkuuta 2013

Ukkostaa...


Kevyt kesäinen tuulen vire, muuntautuu hetkessä viileiksi puuskiksi nostattaen taivaalle tummaa puhkuvia pilviä ja saaden täyteen mittaan ojentuneet pihavaahteran lehdet tanssimaan tahdissaan myrskypolkkaa.
Auringon kultaama, nahkea kesäilta on enää muistona tajunnanvirrassa.



Pian sataa,
Taivaanrannan kumahtelee jo uhkaavasti ja taivas tummenee.

Vesipisarat hakkautuvat ikkunaan, kuin jättimäinen nauhallinen helmiä. Onkohan ikkunan alapuolella helmimurskaa lasipurkkiin laitettavaksi?




Ukkosta ilmassa pitäjän tällä kolkalla. Auringosta ja lämmöstä saatu nauttia useampana päivänä. Luonto kiittää lämpimästä kesäsateesta ja minä myös, ei tarvitse niin paljoa kastelukannun kanssa heilua. Porkkanapenkit huutelevat miuta harvennuspuuhiin, sipulista voi jo taittaa vihreää vartta leivän päälle ja perunakin on jo somasti taimella. Torppa on saanu kaiteet parvekkeelle ja kuistille, kunhan vielä vähän Vinhaa suditaan niin näpsäsen kuvan todistusaineistoksi.

Takakuistin kattotiilien välistä kuuluu jo hurja piipitys! Siellä räystäslautojen suojassa emon huomassa varttuu useampi linnunpoikanen.

Mie se toivon edelleenkin niitä lisätunteja vuorokauteen, sillä tahtoisin niiiin kovasti köllötellä lasiverannan korituolissa ja lukea hyvää kirjaa.

Tarinaa joka tempaa maailmaansa niin, ettei siitä tahtoisi pois tulla... tiedänkin jo kenen maailmaan oitis ensitilassa uppoudun. Tämän kesän lukulistassa;

*Pilvissä taivaanlaiva
*Maan kämmenellä
*Valamon yksinäinen
*Jäiden soitto
*Valkeat yöt
*Valoa kohti

*Kylä järvien sylissä
*Viipurin siniset illat
*Kesän korkea taivas

Arvaatte varmaan kuka on suosikkikirjailijani? ja kyllä lukulistaani lisään myös Maaria Päivisen; Pintanaarmuja, se odottaa miuta jo kirjastossa. Pintanaarmuja on kirja, jota olen odottanut pääseväni lukemaan jo vuosia ennen sen ilmestymistä. Odotan siltä paljon, mutta lukemieni arvosteluiden perusteella jännitän jo ennakkoon, että olenkohan liian herkkis Pintanaarmuille. Joten saas nähdä kuinka miu käy.

Muuten elo Riikolassa soljuu normaaliin tapaan, töitä ja kotitöitä... niin ja uhoamani juoksusaldon kartuttamista 134km / 340km. Tuleva (mini)kesälomaa Tallinnassa on ihan jo ovella ja juhannus sehän on ihan justiinsa!

mutta nyt tuo ukkonen jyryää sen verran liki, että konetta kiinni kiireesti! 

Mukavaa viikon jatkoa teille!


Komiat on maisemat Parppeinvaarallakin!