maanantai 25. marraskuuta 2013

Askel kaksi; Valoa pimeyden keskelle..

Nyt en enää pohdi, en mieti, enkä aprikoi; valot alkoivat syttyä pimeyden keskelle.
Aloitin maltillisesti lasiverannasta. Katonrajassa kulkevien valojen lisäksi verannalle ilmestyi viime vuodesta tuttu vanha kelkka sekä sukset.




Liekkö se punanuttu viskannut kelkan kyytiin pärevasullisen paketteja? ;)

Epäilijöille tiedoksi, nyt ne on pesty! Tuvan ikkunat tuolta korkeuksista nimittäin. Rakentaja rakas ja pitkät tikkaat yltää mihin vaan. Ikean tuliainen ISO tähtikin pääsi paikalleen loistamaan.


Tähden halkaisija on metri, tuonne korkeuksiin juuri passelin kokoinen.

Arvatkaapas monta kuvaa kahdesta chihuahuasta pitää ottaa, että tuloksena on muutama kohtuullisesti onnistunut joulukorttikuva? 

Satakuusikymmentäviisi! Jep, 165 ja ehkä 20 onnistunutta, pitäs varmaan harjotella useammin, kun kerran vuodessa.

Jos isompi poseraa nätisti, kaivelee pienempi taljaa innolla. Pienempi kun on aloillaan ja nätisti, alkaa isompi haukotella ja esittää tylsistynyttä..naurettavan helppoa :D
Tästä huolimatta yksi kuva tuli valittua ja kortit on tilattu. Kerrankin ajoissa! Hyvä minä!


joo joo, kiviäkin kiinnostaa tää homma



That's it, Oprille riitti!


Onneksi muutaman kerran kamera räpsähti oikeaan aikaan.



Kaivelin kesäuniltaan vuosi sitten tekemäni höyhenkuuset, jotka vielä hieman etsiskelevät omaa paikkaansa. Keittiötölkkiin nakkasin valosarjan sekä käpyjä.


Toivoa ei saa koskaan menettää.. mie toivon jo viimein lunta ja pakkasta. Niitä odotellessa jatkan valojen virittämistä ja suunnittelen seuraavaa "askelta".

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa!







keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ensimmäinen askel kohden joulua... (Appelsiini-valkosuklaa muffinssit)

En tiedä miten teillä toisilla, mutta meillä liinan pysyminen tuvanpöydällä ei ota onnistuakseen. Kun saat sen silitettyä ja laitettua pöydälle, niin eipäs mene kun puolisen tuntia ja se roikkuu jo tuolin selkänojalla tai rututtuna tuolilla... miehiseen mieleen ei ole vielä liinaa löytynyt.

Enkähän nyt sano, että tämäkään sellainen olisi, mutta testataan.


Tadaa!!! Metri ja viisi senttiä lankkua. Eikä muuten mitä tahansa lankkua vaan tämähän on pätkä tulevaa antiikkia. Omin pikkukätösin kävin sen, vähän vinoon puukkosahalla sahaamassa rakennustelinellä käytetystä lankusta! (mahtoi se rakentaja rakas olla taas ylpeä vaimostaa kun tämmöisen keksi ;) )  



Tämäkin lankun pätkä on ollu mukana jokaisessa taloprojektissamme ja sen kannattelemana on tehty aika monta työvaihetta. No ihan suoraan en sitä sentään tuvan pöydälle mätkännyt, vaan hioin, pesin sekä puhdistusta varten myös vahasin lankun kevyesti.


Naapurin Anulle kuuluu Kiitos ideasta "pohjavalot", ne ovat mukavana rikkana rokassa. Valoista vastaa patterilla toimiva 15 led-lampun sarja, jonka teippasin sopivin välein pohjaan. Lankun päälle pääsivät suosikkini Kastehelmi- tuikut <3  sekä muutama kotikuusen käpy. Ette uskokkaan miten helppoa oli alkuviikosta käpyjä kerätä, kun Eino avusti sunnuntaina myrskynmerkeissä.

Joten eikun muumit-mukit täyteen valkoista appelsiiniteetä ja suut makiaks appelsiini valkosuklaamuffinsseilla.

APPELSIINI-VALKOSUKLAAMUFFISSIT

12 kpl

2 dl     sokeria
2         kananmunaa
4 dl     vehnäjauhoja
2 tl      leivinjauhetta
2 tl      vaniljasokeria
2         appelsiinin kuori raastettuna
130 g  valkosuklaata (rouhittuna)
2 dl     puristettua appelsiinimehua
100 g  voita sulatettuna

Pese appelsiinit huolellisesti, ennen kun raastat kuoret.
Vaahdota munat ja sokeri (huoneenlämpöiset munat vaahtoutuvat parhaiten).
Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sihtaa niitä muna-sokerivaahtoon vuorotellen appelsiinimehun ja voi sulan kanssa.
Lisää valkosuklaa taikinaan ja pyöräytä tasaiseksi.
Jaa taikina vuokiin (tällä kertaa käytin silikonisia vuokia) ja paista 20min 190 astetta (kiertoilma).

Poista silikonikupit jäähtyneistä muffinsseista. 

Vaahdota 2dl kermaa ja mausta ripauksella appelsiinin kuorta, kuori värjää kermavaahdon vaalean keltaiseksi. Lisää sokeria maun mukaan ja pursota muffinssien päälle haluamallasi tavalla.
Itse koristelin muffinssit vielä mokkahipuilla, valkosuklaalla sekä appelsiinin kuorella. 

(Appelsiineja on hyvä varata kolme kappaletta)








ja niin torpan joulu on taas askeleen lähempänä...






maanantai 18. marraskuuta 2013

Taas on se aika vuodesta...

Marraskuu jo ylipuolen välin ja vaikkei lumesta ole vielä tietoakaan



 Niin on vaan todettava;
"Taas on se aika vuodesta, että on annettava ennakkovaroitus!"

Tämän blogin kaikki päivitykset tulevat tästä hetkestä alkaen, vuoden loppuun sivuamaan tavalla tai toisella joulua. Ihan vielä koko kotia ei ole tarkoitus jouluun pukea, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan. Torpaan on tulossa toinen joulu ja ainahan sitä on yhtä mukava laittaa ja suunnitella.

Ripaus uutta, rutkasti vanhaa.
Kimalletta ja rosoista, kynttilöitä ja höyheniä.
Enkeleitä sekä hopeaa ja pieni täplä punaista.
Niistä  on taitaa olla joulu 2013 tehty tai ainakin suunniteltu.

Ensimmäisen ripauksen ulkovaloja sai tänään yläkerran parveke. Kerrankin laitoin valot sen verran ajoissa, ettei sormiaan tarvinnut jäädyttää.


Callunat saivat kaverikseen havuköynnöksen ja sen keskellä roikkuu jääpuikko-valosarja. Jokohan sitä tänään uskaltaisi siihen valot laittaa, vai vieläkö pitää odotella? 
Mitkä valot lasketaan jouluvaloiksi ja mitkä ovat sisustusvaloja? ja sitten on vielä ulkovalojakin. Mahottomasti monenlaisia.

Miula on käytössä tuommoset sisustusvalot (joo, ne on ihan oikeesti sillä nimellä ostettu ja malli oli vielä "huvila") Ripustin ne tällä hetkellä yöpöydän virkaa toimittaviin tikkaisiin. Rakentaja rakas totes näiden olevan "ihanan" jouluset, mutta eihän näissä oo mitään joulua eihän ;)


Miehet ei ihan aina ymmärrä näitä kaikkia kivoja sisustusjuttuja, kuten nyt esimerkiksi näitä heinäseipäistä tekemiäni tikkaita. Miustahan niistä tuli vallan söpöt ja näin heinäseipäät saivat arvoisensa loppusijoituspaikan. Alkuun kun pääsin, niin tekasin samalla kahdet, joista toiset nojailee tuvan seinään.


Eikä kuulemma ihan ensteks juohtus mieleen ripustella seinälle vanhaa vartensa katkonutta heinäharvaakaan, mutta miusta se oli ihan itsestään selvyys!


Tästähän olis voinu tekasta jopa sellasen viinilasitelineen, mutta mie en tohtinut. Nätti se on tuolleenkin, edesmenneen anoppini virkkaaman pitsin varassa roikkuen. Vanha käsin tehty työväline, jota ilman ei heinän teko ole luistanut. Nätimpi se on kun monet taulut. 

Tupa tuo niin rakas <3 jota kynttilät lämmittelevät kohti joulua...







Mukavaa viikonjatkoa Riikolasta, mie jään odottelemaan lunta ja suunnittelemaan joulua!










keskiviikko 13. marraskuuta 2013

DIY- valaisin ja parit kaakut...

DIY- do it youself

Harvoinhan sitä siellä tarvitaan, mutta silti; pikkukammarista puuttui pöytävalaisin, vaikka siellä onkin kynttilä yöpöydän virkaa tekevän vanhan radion päällä, niin valaisin olisi huomattavasti käytännöllisempi.




Kun ei kerta semmosta sopivaa valaisinta vastaan, näistä maalaismarketeista kävellyt, niin päätin tuunata sellaisen ite.

Homma alkoi tämmösestä tyttöjen vanhasta pöytälampusta, joka jo aika tovin oli aitan hyllyllä pölyttyny.


Sydänkuosinen muovivarjostin irtos kätevästi pyörittelemällä nuo mutterit irti. Kaapin kätköistä löysin ylijäämätapettia, josta leikkasin tuota muovia mallina käyttäen uuden varjostimen. Parsinneulalla tökittelin tapettiin reikiä ja kuumaliimalla kasasin sen tuommoseks kapenevaks lieriöks. Mutterit paikalleen ja tadaa lamppu on puoli valmis.


Sitten vaan höyhenpussi esille ja liimausurakka alkakoon. Parin poltetun sormen pään ja useamman höyhen jälkeen lamppu näyttää tälle


Jouluna tämän voi naamioida kuuseksi lisäämällä blingblingiä, muuna aikana se toistaa pikkukammarin kattovalaisimen höyhenmaailmaa. Halpaa ja helppoa tuunausta. Paloturvallisuus syistä vaihdoin tähän led-lampun.


Pikkukammarista on uhkaavasti tullut pelastettavien tavaroiden loppusijoituspaikka, kuten nyt esimerkiksi tuo pikkuinen seinähylly. Se makasi surkeana romahtamispisteessä olevan aitan lattialla. Mie sen pannuhuoneessa kuivattelen, putsasin ja lopulta uudella maalikerroksella henkiin herättelin. Siinä se saap eläkepäiviään vietellä kotikutonen kakskytlukulainen.


Samasta paikasta mie pelastin tämän pöytävanhuksen, yllään tällä oli paaaaaksu kerros turkoosia maalia ja kittiä ja sinistä maalia ja ruskeeta petsiä ja ja... se oli edelleen kovaa puuta ilman lahovaurioita, joten reilut 16h rapsuttelua, hiomista, maalausta ja se on valmis! Siinä se saap nyt patsastella paraatipaikalla tämäkin vanhus <3




Laitetaan lopuksi vielä pari valokuvaa lisää, sillä ihanat isäthän viettivät päiväänsä sunnuntaina.

Meillä tietenkin jo aamupalalla nautittiin perinteisestä vadelmakakkua. Ulkokuori kakulla oli kaikkea muuta kun perinteinen, vai mitäs olette mieltä?



Rakentaja rakkaan lemppari tv-sarjan innoittamana; aivokasassa silmämunia pitelevä zombien käsi.

Isälleni en tohtinut ihan yhtä kaameaa kakkua viedä vaan vadelma-daim-mascarpone-kakkun päällä uiskenteli sokerimassasta tehty kala.


Marraskuun puoliväli lähenee uhkaavasti! Jokohan sitlä kohta uskaltaisin joulukoristekaapin ovea raottaa...