keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaattona 2014

24.12.2014 Riikolassa.

Ei riittänyt unta aattoaamuna puoli kahdeksaa pidemmälle, ei vaikka perinteistä poiketen en herännyt kinkun tuoksuun. Opri koira halusi aamupissille ja voi, voi mikä ihana fazerinsininen aamuhetki! Pakkaslumi narskui jalkojen alla ja puut rapsahtelivat pakkasen kourissa. Upea talviaamu ja virkistävä -17 asteen pakkanen. Ensimmäiset pikkulinnutkin olivat jo aamupalalla, joulukattauksella heille tarjotaan auringonkukansiemeniä, talimakkaraa, pähkinöitä ja kauralyhdettä.








Tuvassa kuusen kynttilöiden hohteessa, pistin perinteisen joulupuuron tulemaan. Talo on vielä täysin hiljainen, joten ehdin vielä hyvin kattamaan pöydän, voitelemaan piirakat ja sytyttämään muutaman kynttilän.,istumaan hetken kiikkustuolissa ja nauttimaan ikkunoiden takaa voimistuvasta valoilmiöstä, aatosta näyttää tulevan aurinkoinen pakkaspäivä...








tiistai 23. joulukuuta 2014

On hanget korkeat nietokset


On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät, paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä. 



Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä! 



Oi käykää, ystävät laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä. 



Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä! 





Oi anna, Jumala, armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit´ auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!


Hyvää ja Rauhallista Joulunaikaa jokaiselle!

torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukuun herkkuja

Kakkua, pullaa, piirakaa, piparia, torttua.. mitä vielä? Joulukuussa voisi leipoa vaikka joka päivä, keksiä uusia jouluisia variaatioita vanhoista resepteistä.

Vuosi sitten jäi piparkakkutalot paistamatta, joten tänä vuonna haksahdin taas ja kolme pientä taloa tuli rakennettua. Nämä on ihan jotain muuta, kun se torpan pienoismalli toissa jouluna.







Tallin pikkujoulua vietettiin itsenäisyyspäivänä nyyttäri meiningillä. Testasin voiko juustokakkua tehdä hieman eri tavalla ja joo, onnistuu se näinkin eli;



Pohja: 


Paista mudcake syvällä uunipellillä n.7min. Anna jäähtyä seuraavaan päivään.

Täyte: (Kinuskikissa ohjeesta määriä hieman muutellen)

200g  valkosuklaata
300g  maustamatonta tuorejuustoa
4 dl    vispikermaa
1 dl    sokeria
2 rkl   vettä
1 rkl   sitruunamehua
6        liivatelehteä

Mustikkaraidat:

3dl   mustikoita
1rkl  sitruunamehua
1rkl  vettä

Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa välillä sekoittaen. Sekoita keskenään sulatettu suklaa, sokeri ja tuorejuusto, käytä tarvittaessa sähkövatkaimella. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. 
Kuumenna vesi ja sitruunanmehu kattilassa, purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi ja liota ne kuumennettuun nesteeseen. Anna jäähtyä hetki.

Lisää liivate-sitruunamehu-vesi seos suklaa-tuorejuustoseokseen kokoajan sekoittaen. 
Sekoita lopuksi kerma varovasti nostellen ja kaada täyte mudcake pohjan päälle. Nosta kylmään hetkeksi.

Soseuta mustikat. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, kuumenna vesi kattilassa ja liota liivatelehdet kiehuvaan veteen. Sekoita mustikat ja liivateneste huolellisesti keskenään ja kaada massa pursotin pussiin. Pursota raidoiksi juustokakun pintaan ja kuvioi halutessasi. Nosta vielä kakku kylmään n. 2-3 tunnin ajaksi. Leikkaa neliöiksi terävällä veitsellä. Kakku on parasta, kun annat sen lämmetä hieman ennen tarjoilua.

Mustikka-valkosuklaajuustokakun lisäksi leivoin vähän macaronseja, näissä täytteenä Valion kaneli-luumurahkaa sekä luumuhilloa.



Vielä ennen joulua meillä juhlitaan nuoremman neitin 18-vuotis synttäreitä, joten herkkujen leivonta jatkuu. Onneksi paketit on yhtä lukuunottamatta hankittu, joulukortit on jo postissa ja muut järjestelyt lutviutuvat omalla painollaan. Mites teillä muilla? Onko jouluressiä? Kiirettä? ja painetta?

Mie päätin suhtautua jouluun (ja koko elämään) kuten tää meijän Opri, näyttäen nätiltä ja ottaen lunkisti. <3


 Huomenna joulu on taas päivän lähempänä!



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

30. marraskuuta



Ensimmäinen adventti armon vuonna 2014. Olen tänään ollut kiitollinen siitä, että sain sytyttää adventtikynttelikön ensimmäisen kynttilän itsenäisessä Suomessa, rauhan aikaan.


Ensimmäinen kynttilä ja aamukahvi.



Jotain ihan muuta, on ollut herätä marraskuun viimeisen päivän aamuun 75-vuotta sitten. Herätä sotaan, epätietoisuuteen ja pelkoon.


30.11.1939
Sodan 1. päivä

Talvisota käynnistyi marraskuun viimeisen päivän aamuna vuonna 1939. Neuvostotykistö avasi tulen Karjalan Kannaksella klo 6:50 ja puna-armeijan joukot ylittivät rajan koko sen pituudelta.

Vartiotorni Raatteentie varresta. Raatteentie tuntui marraskuisena sunnuntai-iltapäivänäkin vähän pelottavalle paikalle...sen verran hyvällä mielikuvituksella miut on varustettu, 

Miten voisimme koskaan osoittaa tarpeeksi kiitollisuutta heille, jotka taistelivat isänmaan puolesta. Osa heistä ei palannut koskaan ja osa menetti terveytensä ja kotinsa. -Kiitos-

Talvisodan muistomerkki oli erittäin vaikuttava kokemus, kivenlohkareet ja 105 vaskikelloa saivat hiljentymään.

Onneksi näin.
***

Vuosi sitten vietettiin Riikolan seimen avajaisia tuulen ja tuiskun keskellä. Tänä vuonna avasimme kuivaamon oven auringon paisteessa. Ei ne ole vuodet veljiä keskenään.
Seimemme välittää jälleen joulunsanomaa loppiaiseen saakka.

Seimellä loistaa tähti ja soi joulumusiikki ympärivuorokauden. Siemi löytyy osoitteesta Riikolantie 224.


Joulun odotus on alkanut ihan virallisesti! (ja arvatkaas sattuiko miula just neljä vapaapäivää putkeen, joten torpassa on pian aika jouluista)



Opri ottaa jouluvalmistelut aika lunkisti.


Kanelin tuoksuisia jouluomenoita,


Jouluruusu puhkeaa kukkaan ihan kohta.

Huomenna, huomenna jatketaan. Onhan joulu taas yhden päivän lähempänä! Oikein ihanaa joulukuun ensimmäistä viikkoa teille.







maanantai 24. marraskuuta 2014

Kuukausi jouluun...

Tänä aamuna herätessäni sen tajusin,enää yksi kokonainen kuukausi ja sitten on JOULU. Parin minuutin ajan ehdin jo tuntea pakokauhua, sillä miula ei ollut yhtään joulua vielä laitettua ja aikaa VAIN kuukausi.
Onneksi tänään oli vapaapäivä, joten vähän ripsautuksia sinne ja tänne... tästä se taas syntyy
                                                    <3  Torpan joulu <3


Ripaus punaista lasiverannalle

Talviset menopelit

talven sinisistä hetkistä voi nauttia valopuun alla

Senkin päältä paikkansa löysivät höyhenkuuset

Astetta järeämpi pöytäliina

Hurrikaaneissa loistavat punaiset kynttilät

***
Huomenna jatketaan sillä, huomenna joulu on taas päivän lähempänä..







maanantai 13. lokakuuta 2014

Tanjan päivän blonkie, eiku pinkie, eiku mikä?



Tanjat viettävät nimipäiväänsä tänään 13.10, joten pitäähän sitä Tanjan kyökissä jotain herkkua leipoa. Oma versioni leivonnaisesta nimeltään Brookie , koska tässä ei ole käytetty tummaa suklaata, eikä mitään ruskeaa, niin nimi on varmaan Blonkie tai vielä paremmin ehkä Pinkie, sillä vaalean cookie kuoren alta löytyy pinkkiä!
Pohja:
2         munaa
1  dl         sokeria
1  dl         tomusokeria
75  g        voita
150  g valkosuklaata
1 1/4  dl vehnäjauhoja
1/2  tl suolaa
pinkkiä elintarvikeväriä (pastaväri)

Vaahdota sokerit ja kananmunat. Sulata valkosuklaa ja voi kattilassa (miedolla lämmöllä) ja värjää seos pinkiksi elintarvikevärillä ja sekoita muna-sokerivaahtoon. 
Yhdistä kuiva-aineet ja sekoita taikinaan. Kaada taikina voideltuun jauhotettuun irtopohjavuokaan halk.25cm. Jätä pöydälle odottamaan ja valmista seuraavaksi Cookie-taikina.

Cookie:

50  g  voita
1  dl          sokeria
1          muna
1 1/4  dl vehnäjauhoja
1/2  tl leivinjauhetta
40 g         mantelijauhetta
80 g         valkosuklaata rouhittuna

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Yhdistä kuiva-aineet ja lisää seokseen. Pyöräytä mantelijauhe ja rouhittu valkosuklaa joukkoon. Ripottele cookie- taikina pohjan päälle.


Paista 200 astetta ja noin 20 min.
Anna jäähtyä hyvin ennen vuoasta irroittamista. 
Mie koristelin tätä tylsästi vaan tomusokerilla ja sokerimassa kukilla. Tän kylkeen vois tarjota pehmyttä vaniljajäätelöä tai salmiakkijäätelöä, niin sit olis ihan just Tanjan kakkua miun tapaan.







Nimi Tanja on lyhentymä suositusta venäläisestä nimestä Tatjana. Nimi Tatjana perustuu latinankieliseen naisennimeen Tatiana, jonka maskuliininen vastine on Tatianus. Nimien taustalla on roomalainen sukunimi Tatius, jonka merkitys on epäselvä.
Nimi Tatiana tuli tunnetuksi Euroopassa 200-luvulla kuolleen Pyhän Tatianan välityksellä. Hän oli ylhäissyntyinen kristitty, joka toimi Rooman seurakunnan diakonissana. Hän koki marttyyrikuoleman kieltäydyttyään uhraamasta muiden uskontojen jumalille.

Oikein herkullista Nimipäivää Tanjat, Tainat ja Taijat!




lauantai 27. syyskuuta 2014

Kaneliset omena-valkosuklaamuffinssit

Syksy on sen verran pitkällä, että omenapuiden sato alkaa vedellä viimeisiään. Vaikka toukokuussa rankkasade ja myrsky veikin suurimman osan omenapuiden kukista, tuottivat puut ihan mukavasti syöntiomenoita omaan käyttöön. Näistä punaposkista ollaankin sitten tehty erilaisia herkkuja.

Jostain syystä kaikki aijemmat versiot omena-muffinsseista ovat jääneet hieman pliisuiksi, omenaisen makunsa suhteen, mutta nyt! Nyt uskallan todeta, että tänään leipomani muffinssit alkavat olla jo miun suun mukaisia. Kokeilkaapas ja kertokaa mitä tykkäätte!




Kaneliset omena-valkosuklaamuffinssit

14 kpl

2 dl     sokeria
2         kananmunaa
4 dl     vehnäjauhoja
2 tl      leivinjauhetta
2 tl      vaniljasokeria
100 g  valkosuklaata rouhittuna
2 dl     omenamehua
100 g  voita sulatettuna

3 keskikoista omenaa
1 rkl kanelia
1 tl   kardemummaa
2 rkl sokeria

Raasta omenat karkeaksi raasteeksi ja mausta kanelilla, kardemummalla ja sokerilla.
Rouhi valkosuklaa veitsellä.
Vaahdota sokeri ja munat.
Lisää vuorotellen kuiva-aineita, voisulaa sekä omenamehua.
Sekota lopuksi taikinaan omenaraaste sekä valkosuklaarouhe ja kääntele varovasti tasaiseksi massaksi.

Jaa taikina vuokiin ja paista kiertoilmalla 190 asteisessa uunissa noin 19min.






Näiden päälle vois tietenkin pursotella kermaa tai tarjota pehmeän vaniljajäätelön kera, mutta hyvää on pelkästäänkin.





Näiden syksyisten kuvien myötä toivottelen teille oikein mukavaa ja aurinkoista syyskuun viimeistä viikonvaihdetta.








torstai 11. syyskuuta 2014

Syyskuun yhdentenätoista

Sitä koivua kuuleminen jonka juurella asunto


Kylläpäs on vaikeaa saada naputeltua tänne päivitys taas pitkästä aikaa. Kolean alku kesän jälkeen saatiin nauttia upeasta helteisestä, jopa välimerellisestä kesästä. Kesästä joka on jo taputeltu syksyksi, lämpimäksi sellaiseksi. Aurinko on paistanut ihan urakalla, mutta sekään ei ole auttanut siihen, että viimeisen puolen vuoden ajan suru on asunut sisälläni päivittäin. 


Miun ihana perinnepelargonia innostui kukkimaan urakalla, loppukesästä siinä oli 22 kukintoa!


Ihana Opri nauttii kesän lämmöstä patiolla.


Kesä on ollut täynnä iloisia juhlia, tapahtumia ja ihania iltoja, mutta silti mieleni piirsi jokaiseen elämänkuvaan mustat kehykset. Miten voikaan pienen koiran menetys ottaa näin koville. Ei ainoatakaan aamua, ei päivää, ei iltaa, ei yötä, ettenkö olisi tuota rakasta pentua kaivannut. Eihän ikävöiminen pientä hännänheiluttajaa takasi tuo, mutta minkäs sitä surulleen mahtaa.




Koiratreffeillä oli monta ystävää jakamassa eväitä ;)

Kakkua koiratreffeille



Perinteisiin kasvattajan järjestämiin kesätreffeihin osallistuminen jännitti etukäteen. Miltä tuntuisi nähdä iloisia, elinvoimaisia koiranpentuja ja kuinka Opri niihin suhtautuisi. Turhaan jännitin, hyvin meni. Kyllä suru elää vielä sisälläni, mutta se muuttaa muotoaan, antaen viimein auringon lämmittää mieltä. Hei, mie taijan selvitä tästä. Onhan miula vielä meille niin rakas Opri, aivan mahtavat lapset, oma rakentajarakas, vanhemmat, ystävät, koti.. ja niin uusimmat harrastukseni; ratsastus (tämä on kyllä ns. uusvanha) sekä kesäteatteri/impro. Ehkä miula nyt on jo voimaa puhaltaa uutta tuulta tähän blogiinkin, ehkä elämä voittaa?



Vapaapäivän viettoa hyvässä seurassa.
Koleudesta huolimatta alkukesästä kasvit kukoistivat rikkaruohoja paremmin. Loppukesästä oli vähän toisinpäin, ei tuo aika riittänyt kitkemiseen sun muuhun. Sadosta päästiin kuitenkin nauttimaan.
Pitkästä aikaa kävin kesäteatterissa. Teuvo sai kipinän syttymään, joten ilmottauduin Kansalaisopiston teatteriryhmään!
Aamukahvit patiolla oli kesäaamujen parasta antia. Lehmien tarkkailu menossa.

Eestinpolle Ripa, joka sulatti miun sydämen <3

Aurinkoisia syyskuun päiviä teille!
Lupaan palata postaamaan vielä tämän kuun aikana :)