keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tammikuussa 2014

Joulu pistetty pakettiin ja vuoden 2014 ensimmäiset päivät koettu.

Joulu aloitettiin ja lopetettiin suru-uutiseen. Ei sitä päivää eikä hetkeä tiedä kukaan, koska tämä elämä on loppuva. Joten eiköhän eletä jokainen päivä, niinkuin se olisi viimeinen, eikä ajatuksella sitten kun..





Koko joulukuuta väritti huoli pikkuisen Ilonamme voinnista. Suureksi ilokseni voin todeta sirpukan voivan paremmin. Toipuminen on ollu takapakkeineen vaikeaa, mutta nyt suunta näyttää olevan oikea.

Kaikella on tarkoituksensa sanotaan, vaikkei niitä aina ymmärtäisikään.. No minä ainakin päätin olla loppuelämäni armollisempi itselleni, elää enemmän ja murehtia vähemmän. Elää kauniiden asioiden ympäröimänä, rakastavien ihmisten keskellä ja nauttia elämästään juuri sellaisena kun se on.

Nytkin kun torppa on hiljentynyt arkeen, lapset iisavotassa ja mies töissä. Mie töpöttelen villasukat jalassa, laulatan pyykkikonetta ja kipasen välillä lisäämässä puita lämmityskattilaan. Leivinuunissa on tulet ja koht'sillään pyöräytän leipätaikinan kohoamaan, niin saadaan illaksi lämpimäisiä pöytään.
Mut sitä ennen mie kiehautan kupposen teetä ja siirryn telkkarin ääreen; Yle TV1 ja Professori Masa!





Oikein leppoisaa viikon jatkoa teille kaikille, toivotaan että saamme pian sitä LUNTA!


Vuosi sitten maisema oli näin kaunis!




3 kommenttia:

  1. Kiitos vuoden 2014 postauksesta:)
    Onneksi pikkuinen Ilona on vielä ilonasi, Tanja; toivon että hän selviää!
    Toivotan sinulle ja perheellesi oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta♥♥♥

    VastaaPoista
  2. Kaikkea hyvää pikku Ilonalle, itselläni on koira kuume, kun ei ole ollut 8 vuoteen meillä koiraa, saara silkkiterrieri oli niin ihana koira. Erikoista kun teilläkään ei ole vielä lunta, ajatukset palaa lapsuuteen jolloin siellä oli kunnon talvet, ja laskettiin suksilla isotkin mäet, hiihtelin paljon, ja hiihtokilpailuja aina koulu järjesti, oravaarassa asuessamme lumihangessa kahlattiin kouluun.Hyvää vuotta 2014 !

    VastaaPoista