torstai 20. helmikuuta 2014

Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta

Vanhan tavaran huutokauppa, mikä onkaan sen taika? Aina on yhtä kutkuttavaa kävellä myyntisaliin katselemaan tavaroita ja samalla miettimään, mitä olisi mistäkin valmis maksamaan.
Harrastuksenahan se on mukava, rahaa tuppaa menemään aina jonkin verran, mutta kun huutaa järjellä eikä tunteella, niin saa niille euroille vastinettakin. Toinen hyvä puoli on se, ettei niitä huutokauppoja kovinkaan usein ole ainakaan täälläpäin Suomea.

Lauantain Karjalaisesta sitten viimein ilmoituksen bongasin ja sunnuntaina kurvasimme Hammaslahden NS-talolle. Ja voi vitsit! kylläpä harmitti tiukkabudjetti paljon, kun nuija paukkui hurjan edullisin hinnoin peililipastoa, senkkiä, sohvaa ja kommuttia. Mie olisin halunnu ne kaikki. Rakentaja rakas lohdutti vieressä, että mihinkähän nekin olis sitten mahtunut? Torppaa pitää varmaan kohta laajentaa ;)

Noh, ihan tyhjin käsin ei tarvinnut huutokaupasta poistua, vaan takakonttiin nostettiin kaksi 1800-luvun lopun tuolia 


Vaatiihan nämä uuden verhoilun ja hiukan liimaa selkänojan poikkipuuhun, mutta hinnalla ne eivät olleet pilattuja, ja mikä parasta ne sopii aika kivasti tuon yhden huutokauppaostoksen, eli vanhan seinäkellon kavereiksi. Seinäkellon, jota alkuun sitkeästi kuuntelimme, mutta viimein se oli sammutettava, sillä raksutus tuntui syöpyvän yöllä unenkin läpi alitajuntaan.


Kellon viereen kun löytäisin vielä kuvan tästä pihapiiristä ennen muinoin, niin olisin aika tyytyväinen. Harmi ettei seinä ole yhtään pidempi, sillä noiden tuolien kaveriksihan sopisi oikein hyvin tämmöinen harakkapöytä, eikö?


Sisäinen sulovilen heräsi siinä vaiheessa kun pitsityylillä tehtyä messingin väristä hedelmäkoria ei kukaan halunnut kahden euron hintaan... No miule se kelpas.


Rumahan se on tuommosenaan ja ihan väärän värinen meijän kotiin, niinpä mie etin kilikoli-maalipurkin ja


Tässäpä tulos, kyllä siinä jotain kivaa säilyttää.. varmaan... ehkä... mutta ajatelkaa nyt vain kaks euroa ;)

Millä ihmeen käyttötarkoituksella perustelisin sitten viimeisen huutoni, ehkä sillä että silloin vaan tuntui että nää oli saatava, nimittäin kahvikannu, sokerikko ja kermanekka


Eihän näillä mitään käyttöä ole, mut ovatpahan kauniita katsella ja kun halavala sai...

Seuraavaa huutokauppaa odotellessa, voi vaikka telkkarista katsella Varastojen metsästäjiä tai Suomen Huutokauppakeisaria ja harmitella, kun sinne Hirvaskankaalle on niin pitkä matka!

Romujen haalija Riikolasta käy kiillottamaan aarteitaan ja  toivottaa oikein mukavaa loppuviikkoa!


1 kommentti:

  1. Ihania löytöjä olet tehnyt, Tanja:)
    Mitähän tyyliä nuo tuolisi ovat?
    Minusta tuo kahviserviisi on hirveän upea, vaikka ei oikeaa hopeaa olisikaan...
    Ihanaista loppuviikkoa sinulle ♥♥

    VastaaPoista