torstai 11. syyskuuta 2014

Syyskuun yhdentenätoista

Sitä koivua kuuleminen jonka juurella asunto


Kylläpäs on vaikeaa saada naputeltua tänne päivitys taas pitkästä aikaa. Kolean alku kesän jälkeen saatiin nauttia upeasta helteisestä, jopa välimerellisestä kesästä. Kesästä joka on jo taputeltu syksyksi, lämpimäksi sellaiseksi. Aurinko on paistanut ihan urakalla, mutta sekään ei ole auttanut siihen, että viimeisen puolen vuoden ajan suru on asunut sisälläni päivittäin. 


Miun ihana perinnepelargonia innostui kukkimaan urakalla, loppukesästä siinä oli 22 kukintoa!


Ihana Opri nauttii kesän lämmöstä patiolla.


Kesä on ollut täynnä iloisia juhlia, tapahtumia ja ihania iltoja, mutta silti mieleni piirsi jokaiseen elämänkuvaan mustat kehykset. Miten voikaan pienen koiran menetys ottaa näin koville. Ei ainoatakaan aamua, ei päivää, ei iltaa, ei yötä, ettenkö olisi tuota rakasta pentua kaivannut. Eihän ikävöiminen pientä hännänheiluttajaa takasi tuo, mutta minkäs sitä surulleen mahtaa.




Koiratreffeillä oli monta ystävää jakamassa eväitä ;)

Kakkua koiratreffeille



Perinteisiin kasvattajan järjestämiin kesätreffeihin osallistuminen jännitti etukäteen. Miltä tuntuisi nähdä iloisia, elinvoimaisia koiranpentuja ja kuinka Opri niihin suhtautuisi. Turhaan jännitin, hyvin meni. Kyllä suru elää vielä sisälläni, mutta se muuttaa muotoaan, antaen viimein auringon lämmittää mieltä. Hei, mie taijan selvitä tästä. Onhan miula vielä meille niin rakas Opri, aivan mahtavat lapset, oma rakentajarakas, vanhemmat, ystävät, koti.. ja niin uusimmat harrastukseni; ratsastus (tämä on kyllä ns. uusvanha) sekä kesäteatteri/impro. Ehkä miula nyt on jo voimaa puhaltaa uutta tuulta tähän blogiinkin, ehkä elämä voittaa?



Vapaapäivän viettoa hyvässä seurassa.
Koleudesta huolimatta alkukesästä kasvit kukoistivat rikkaruohoja paremmin. Loppukesästä oli vähän toisinpäin, ei tuo aika riittänyt kitkemiseen sun muuhun. Sadosta päästiin kuitenkin nauttimaan.
Pitkästä aikaa kävin kesäteatterissa. Teuvo sai kipinän syttymään, joten ilmottauduin Kansalaisopiston teatteriryhmään!
Aamukahvit patiolla oli kesäaamujen parasta antia. Lehmien tarkkailu menossa.

Eestinpolle Ripa, joka sulatti miun sydämen <3

Aurinkoisia syyskuun päiviä teille!
Lupaan palata postaamaan vielä tämän kuun aikana :)









4 kommenttia:

  1. Kiitos postauksesta Tanja!
    Kaunista ja lämmintä syyskuista viikonloppua sinulle / teille! ♥♥

    VastaaPoista
  2. Hienot kauniit kuvat, kakku ja tarina. Meillä on ollut hoidossa muutama kerta ihan samanlaiset chihuahuat,ne vasta on seurakoiria,ja terhakkaita. Hyvää syksyn jatkoa riikolan mäelle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pike, kyllä chihuahuat ovat varsin terhakoita ja napakalla luonteella varustettuja koiria :) egoa ja luonnetta riittää, mutta niin sen kompaktimpaa koiraa ei voi olla <3

      Poista