maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesällä 2015

Riikolassa heinäkuun kahdentenakymmenentenä armon vuonna 2015.



Kalenterin mukaan kesä juoksee jo loppusuoraa, mutta miten miusta tuntuu, et juhannukseenkin olis aikaa vielä viikkoja. Aika on menny, kun iltamissa. Tapahtumia, kiirettä ja sen semmosta on piisannut.

Vanhat akileijat jaksavat kukkia joka kesä.


Toukokuun viimeisenä lauantaina meillä oli ilo ja kunnia juhlia nuoremman tyttäremme valkolakkia. Vieraat tekivät juhlan jälleen kerran. Sää suosi ja juhlahumua kesti iltapäivästä liki aamuyölle asti. Siinä samalla juhlittiin myös miun syntymäpäivääni.

Ylioppilas, vanhemmat ja Opri, jota kiinnosti naapurin koirat enemmän kun kuvaus.


Ylioppilas ja ylpeä äiti


Elämäni kolme suurinta saavutusta <3

Ylioppilaan kakuissa kukki omenapuu, oikeat omenapuut olivat vasta nupullaan.


Kun on riittävän vanha, saa tehdä itselleen just sellasen synttärikakun kun haluaa! Miun vadelma-salmiakkikakussa kerman keskellä oli vaaleanpunainen pionin kukka sekä kolme hevosta. Jokaisella esikuva vuosien varrella. Etualalla oleva vaaleaharja kuvasi nykyistä rakkauttani Ripaa. Taka-alalla punaruunikko pitkäaikaista hoitohevostani Carilaa ja tumma upeaa opetusmestaria Kustia.



Pihasauna ulkoa vielä vähän vaiheessa. Ikkunoista puuttuu ristikot, kuistilta kaiteet ja pihakin laittamatta.

En muista olenko maininnut viime syksynä aloittamastamme pihasaunan kasvojen kohotuksesta?

Niin kasvot piti vaan kohottaa, mutta ulkoverhousta purettaessa paljastui, että runko oli paikoin niin huonossa kunnossa, että sauna piti käytännössä rakentaa kokonaan uudelleen.
Joulunahan siellä yritettiin löylyt jo saada, mutta pikkusen huonostihan se lämpisi. Toivoin kovasti pääseväni pihasaunaan viimeistään juhannuksena ja Tadaa rakentaja rakas ahkeroi siihen malliin, että juhannusaattona lauteetkin olivat valmiit ja pihasaunavanhus hellii jälleen täydellisillä löylyillään.

Saunatupa, Lienee ollut pesutupana, kun nurkassa seisoo edelleen Huvi. Vesikin lämpiää saunantuvan puolella Maku-padassa


Pukuhuone

Saunan puolelle uusittiin panelit, lauteet sekä lattiaritilät

Sormipanelit käsiteltiin Supi Arctic-saunasuojalla. Lauteet ja lattiarallit Supi saunavahalla. Ovet maalasin samalla sävyllä, millä ne oli sudittu saunan valmistuessa 342x ja maalina Unica Akva.


Juhla (- ja juhannushumusta) selvittyämme alkoi keskittyminen kesäteatteriin. Harjoituksia harjoitusten perään puskettiin koleassa säässä ja vesisateenkin säestämänä. Onneksi kesäteatterilla on katettu näyttämö sekä katsomo, niin ei oltu ihan säiden armolla.

Voi sitä iloa ja riemua, minkä ensi-ilta kesäkuun lopulla aikaan sai. Jännitys sai vatsan täyttymään perhosista ja veren kohisemaan korvissa. Kolme roolia Viimeisissä Mohikaaneissa, se oli miun tulikasteeni kesäteatterissa. Tohmajärven Kesäteatterin nettisivuilta voi lukea ajatuksiani ensi-illasta ja kesäteatterista yleensäkin, jos se kiinnostaa.

Se joka ei ole itse kokenut lavalle astumisen riemua ja sitä valtavaa adrenaliini määrää, mikä kehon valtaa näytöksen jälkeen, ei tiedä mitä tarkoitan toteamalla, kesäteatteri menee luihin ja ytimiin ja sitten siihen näyttelemiseen vaan rakastuu!

Sauvamäkeläiset, mie ja huippukolleegani Jasu.

Meillä on kesäteatterissa aivan huippujengi. On ollut mitä suurin ilo ja kunnia esiintyä tuo ammattitaitoisen porukan kanssa. Parasta aikaa meillä on menossa kahdeksan näytönksen jälkeen puolentoista viikon näytöskatko, mutta jo ensi torstaina Viimeiset mohikaanit ratsastaa jälleen ja luvassa on kahdeksan näytöstä. Olen jo ennakkoon vähän surrut, ettei näytöksiä ole sen enempää, sillä tuo teatteri on todellakin sitä mitä haluaisin tehdä jatkossakin.


Amanuessi Murikalle esitellään aito tasankointiaani Chevrolet -47.

Helka ja Pertteri eivät ole samaa meiltä.

Pämppähovilaiset ei innostu kansanedustaja Kaarnan saarnoista.


Tervetuloa kesäteatteriin! Tämä hauska tarina herättää varmasti ajatuksia, eikä todellakaan ole mikään valmiiksi pureksittu "purkka".


Tiedättehän kirjailija Laila Hirvisaaren? Olettehan lukeneet hänen kirjojaan? Jos ette, niin suosittelen lämpimästi. Laila on ehdottomasti lempikirjailijani ja olen lukenut hänen teoksensa useaan kertaan. Lähimpänä sydäntäni on Lappeenranta, Imatra ja Laatokka-sarjat. Jos olet lukenut Lappeenranta ja Imatra-sarjaa, ymmärrät täysin miksi halusin viettää kesälomastä päivän tutustuen Ritikanrannan teollisuustyöväen asuntomuseoon, Kruununpuistoon, Valtionhotelliin ja Lappeenrannan linnoituksen alueeseen.

Mikä helmi, Vuoksen rannalla. Ritikanrannan teollisuustyöväen asuntomuseo. 



Kylläpä olin myyty! Miksi ihmeessä, en jo aijemmin ole poikennut noihin maisemiin. En pystynyt kun huokailemaan liikutuksesta. Nuo paikat ovat juuri sellaisia, miksi Laila Hirvisaari ne kirjoissaan kuvailee. En olisi edes hämmästynyt, jos talon portaikossa olisi vastaan pelmahtanut Haikalan Vilma tai hieman vakava mielinen äitinsä menettänyt Kuzminan Anna Kristiina.

1900-luvun alun tyyliin sisustettu kammari.

Pikkuruinen keittiö sisustettuna 1900-luvun alun tyyliin, 
                                               


1920-30-luvun kammarissa oli jo hieno senkki.

1920-30-luvun kyökkiä. 



1920-30-luvun ruokakomero.

40-50-luvulla ei koreiltu tapeteilla.


50-60-luvulla työläisen kammarista saattoi löytyä televisio.




Ritikanrannan "huoltorakennus". jossa sauna, pakaritupa sekä huoneen kokoinen mankeli. Pyykki on kuivattu tuolla avovintillä.


Sauna. Naiset ja lapset saunoivat perjantaisin. Miehet lauantaisin. Muuna aikana saunaa käytettiin pesutupana.



Vesipadat ja takana näkyy kookas kiuas.



Siinä se on Grand Hotel Cascade!



Tästä se on Vuoksi virrannut, nyt on muistona enää kuiva kiviuoma.

Jos rakentaja rakas haluaa minnuu joskus hemmotella, se varaa huoneen tästä hotellista, Jonkun noista kosken puoleisista..

Kruununpuiston polveilevilla poluilla ja salamyhkäisillä penkeillä saattoi helposti kuvitella Julia Sorokinan astelevan ja pitävän seuraa Darja Benoisiin. Valtionhotellin idyllistä puuttui ainoastaan hotellin ohise kuohuva koski ja hevosvaljakot kieseineen.


Nämä on varmasti ne kosken puoleisia parvekkeita, joilla seisoessa Julia Sorokina kuulee vahingossa Darja Benoisin suuren salaisuuden.



Hiidenkirnut Kruununpuistossa.
Imatra kierroksen jälkeen auton nokka kääntyi kohden Lappeenrantaa, lehmusten kaupunkia. Siellä pistäydyimme satamassa syömässä kiipesimme tutustumaan linnoituksen alueeseen ja poikkesimme ratsuväkimuseossa.

Onkohan nämä nyt HRR vai URR;n upseereita? ;)

Nostalgisen kulttuuripäivän päätti Savitaipaleella kesäteatterin Viimeiset mohikaanit. Pitihän se käydä katsomassa, mitenkä ne mohikaanit taipuu heillä. Jännä oli huomata miten erilainen näytelmä oli saatu aikaiseksi samasta tekstistä.

Miljoonakello jaksaa kukkia koleasta kesästä huolimatta.

Huh.. tulipas pitkä sepostus tällä kertaa.. hienoa jos jaksoit lukea tänne asti. Nyt mie vaikenen taas toviks, tai toiseks. Kesä jatkuu ja aurinkoloma häämöttää jo horisontissa. Näiden kuvien myötä toivotan teille jokaiselle oikein aurinkoista ja lämmintä loppu kesää.

Kirjava pelargonia lasiverannalla.

Kerrattu kukkainen pikkupetunia on virunut mahtaviin mittoihin.

Rakas Oprimme on sielultaan kesäkoira <3 harmi ettei aurinko ole sitäkään liikoja hemmotellut.






2 kommenttia:

  1. Imatralla tuli paljonkin käytyä hyvin nuorena, kun setäni asui siellä perheineen. Ihana kakku ja sauna, oikein tuntui kuin saunan tuoksu olis tullut tänne asti, hienot kuvat ! Kesää tuli vietettyä nyt hammaslahdessa vuokramökissä.

    VastaaPoista