tiistai 28. huhtikuuta 2015

Oi, ihana kevät.. ja täällä taas.

Huhtikuu vetelee viimeisiään ja toukokuu jo verryttelee tuossa nurkan takana. Ihana kevät, se on taas täällä. Miten sitä ihmislapsi onkaan kaivannut töyhtöhyypän ääntä lumen alta paljastuneen pellon reunalta. Puhumattakaan siitä mustarastaan laulusta, jota voi kuunnella saunan jälkeen terassilla vilvoitellessa hämärtyvässä kevätillassa. 
Minä kevään lapsi, heräsin tähän vuodenaikaan niin pirtsakkana, että päätin jopa päivittää tänne jotain pitkän tauon jälkeen.

Talvi tuntui tänä vuonna lyhyelle, ei sillä että olisin lunta, kylmyyttä tai pakkasta jäänyt kaipaamaan, mutta tuntui kun aika olisi lentänyt. Uusi työ ja pari harrastusta takasivat sen, ettei tekemisen puutetta ehtinyt tulla. Leipominenkin on jämähtänyt pulla-piimäkakku-muffinssit linjalle, joten eipä sillä sarallakaan ole postauksen tarvetta ollut. :D Laiska minä.

Mihinkä olen sitten aikani kuluttanut.. no ettepä arvaakkaan, kenet voitte nähdä ensi kesänä kesäteatterin lavalla? Eikähän tämmöiselle ensikertalaiselle riitä yksi rooli, vaan KOLME. 
Hiukan jo hirvittää millaista palautetta katsomosta sitten tuleekaan.. Unelmat on toteuttamista varten, joten eikun rohkeasti tulta päin.

Oonhan mie vähäsen tuunaillukin, nimittäin olohuone sai "uuden" pöydän. Oon jo pidemmän aikaa miettiny mitä tekisin aitanvinniltä löytyneistä pöydän jaloista, kunnes keksin tämän.


Pöydän jalkojen vihreä maali irtosi vaivatta ja jalkojen sisäpinnasta löytyi teksti A.Holopaisen perill. Ruskeala Pirttipohja 63. Eli tämä pöydän jalka on matkannut evakkokuormassa Pirttipohjasta Riikolaan. Kansi oli hukkunut vuosien saatossa jonnekin, mutta samaisen aitan kätköistä löytyi tuppeen sahattuja koivulankkuja (1960-70 vaihteesta), nehän sopivat kanneksi kuin nenä päähän. Lukuisia tunteja hienontaa ja rapsuttelua, vähän jalkojen madallusta sekä sipaisu vahaa suojaksi ja ta-daa.. olohuoneessa on uusi, täysin uniikki pöytä.


Toinen tänä talvena ainakin osittain toteutetuista unelmista seisoo tässä: 



Maailman paras poni! Ei, en mie tätä ostanut ole, mutta pienen palan unelmastani toteutin ja vuokrasin herrasta puolet <3 Ilon määrä, jota tallilla touhutessani tunnen on sanoin kuvaamaton. Ehkä miuta vielä joskus onnistaa ja pääsen solmimaan kavioliiton ;)


Kevättä ja kesää odotellaan Riikolassa siis innolla.. 


Kevään ekat orvokit kukkii lasiverannalla ja vaaleanpunainen jaloruusu muratteineen aloittelee kasvuaan...




Huomenna esikoisemme, varusmiespalvelusta Kainuun Prikaatissa suorittava tyttäremme täyttää 20-vuotta. 
Löysin muistojen laatikosta piskuiset villatöppöset, jotka neuloin sairaalassa elämästään kamppailevalle keskosvauvallemme, ei ne olleet koolla pilatut ja alkuun vielä liian suuret.



Reilun viikon päästä juhlitaan äitejä ja toukokuun lopussa hyvin todennäköisesti nuoremman tyttäremme valkolakkia ja mahtuupa väliin yhdet syntymäpäivätkin (ou nou, nää on miun pyöreet). Hei hulinaa ja juhlahumua.. siitä mie tykkään, eipähän käy aika pitkäksi, eikä elämä tylsäksi. 

Kuplivaa vappua ja lumetonta (rännätöntä) kevättä teille jokaiselle!